Seisot metsässä ja tuijotat koloa puussa miettien, että mitä erilaisia kuvia voisi saada…
Tämä lienee oma vahvuuteni, kun saan jonkun idean päähän – yritän vain miettiä miten sen toteuttaisi. Tällä kertaa sain ns. helpon idean päähäni, kun seurasin useampana liito-oravien liitoja eri puihin, joista kerroin osassa kaksi. Yksi kuusi, missä oli myös vanha virtsajälki oli sopivasti katuvalon vieressä, että siihen tulee keinovaloa. Tämän kuusen virtsajälki näkyy alla olevassa lämpökameran kuvassa tuoreena, kun liito-orava on juuri lähtenyt ylös kuuseen.
Asiasta kolmanteen, yhtenä kuvauspäivänä löysin yhden liito-oravan virtsan perusteella. Liitis tuli toisesta kolosta jostain ja kävi sivussa pissalla. Näin ekana pissajäljen skannatessani aluetta ja sitten vasta bongasin liitiksen korkeammalla puussa. Niiden suojaväri hämärässä haavan runkoa vasten on uskomattoman hyvä!
Palataan taas kuitenkin pissapuuprojektiin…
Lämpökamera tärkeimpänä apuna
Näiden virtsajälkien löytäminen kyseisessä paikassa olisi ollut vaikeaa ellei mahdotonta ilman lämpökameraa. Riippuen hämäryydestä, liidon kohteen saattoi nähdä risukon läpi, kun liito-orava liiti sen yli ja maankamaralla pusikko/ryteikkö piti kiertää. Lämpökamera myös mahdollisti sen, että dokumentoinnin ja varmistuksen pystyi tekemään kauempaa menemättä suoraan perään taskulampun kanssa. Hyvä apuväline, mutta tehokas käyttäminen vaatii oikeanlaiset olosuhteet ja paljon harjoittelua.
Liito-oravan WC
Tämä kuusi valikoitui kohteeksi, kun sen ympäristö oli riittävän avara ja siihen tuli hyvin valoa. Näissä kuvissa valonlähde on kännykän salama.
Vanha virtsajälki puussa kertoi, että tähän on pissattu ennenkin, nyt pitäisi olla enää paikalla, kun pissataan seuraavan kerran. Onneksi keväiset sääennusteet näyttivät hyvältä ja tarjosivat lukuisia mahdollisuuksia.
Toimisiko tämä kuvakulma?
Lähdin hakemaan laajakulman kuvakulmaa alhaalta. Otin mukaan 24 mm f/1.4 valovoimaisen objektiivin. Täysi aukko toisi liian kapean syväterävyyden – en tiennyt vielä mihin kohtaan liito-orava tulee. Epäilys oli se olisi aina sama kohta vanan yllä, mutta en ollut nähnyt sitä siinä kuin kerran. Varmuuden vuoksi päädyin f/2-2.8 syväterävyyteen, mikä antaa edes parin oravan verran armoa asemoinnissa.
Toinen ajatus oli, että saisiko liidon mukaan kuvaan, kun liito-orava saapuu puulle? Tämä oli vielä vaikeampi, koska en tiennyt mihin kohtaan puunrunkoa liito päättyy. Yleensä se tulee alemmas ja siitä noustaan hieman eli voisi olla, että yhdestä kuvakulmasta ei saa kahta asiaa kerralla yritettyä. Tässä lämpökamera on kriittinen, kun liito lähtee latvasta niin pitäisi saada kameralla heti kiinni minne laskeutuminen tulee. Liito-orava on niin nopea liikkeissään. Tähän mietin myös VAR-kameraa (Video Assistant Referee) eli laittaisin GoPron kuvaamaan videota, mistä voisi tehdä virallisen tarkastuksen jälkikäteen, kun ei palkkalistoilla ole tarkkailijoita joka pissapuulla.
Kuvakulman suunnittelua…
Liito-oravan lähtöpuu on oikealla eli laskeutuminen tulee todennäköisesti edessä olevan kuusen oikeaan kylkeen. Asemoin kamerani jalustan kanssa niin, että siihen se ei ainakaan voisi osua, jos lennonjohdossa tapahtuisi arviovirhe eikä uutta ”esinettä” maastossa huomaisi ja liitäisi silmät kiinni vanhasta tottumuksesta.
Kyllä siihen sopisi liito-orava?
Kyllä. Seuraavana oli vuorossa erilaiset asetukset, kun huomasin, että elektroonisella 20 kuvaa/sek sulkimella kuvaan tulee raitoja. Pitää siis vaihtaa mekaaninen suljin, mutta se taas pudottaa sarjakuvausnopeuden kyseisellä antiikkilasilla 8 kuvaa/sek tasoon, mikä poistaa lähes varmuudella liidon onnistumisen. Kompromissinä pitänee yrittää ensin saada edes liito-orava rungolle tekemään tarpeensa ja sitten vaiheessa kaksi ehkä yrittää itse liitoa? Hullua…?
No onnistuiko?
Se selvinnee seuraavissa liito-orava kirjoituksissa…
