Karhu laajakulmalla kuvattuna läheltä – vasta jälkikäteen tajusin, kuinka hullu asetelma oli kameroille
Olen julkaissut aika vähän kuvia behind the scenes maailmasta, mikä voi olla oikeasti monelle jopa kiinnostavampi aihe kuin itse kuvien katsominen. Ihminen on utelias eläin ja nämä kuvat valoittavat hieman, kuinka tämän blogin kuvat otettiin.
Aloin syksyllä 2020 harjoittelemaan ansakamerakuvausta, itseasiassa hyvin lähellä tätä paikkaa – vain muutama satametriä selän taakse yllä olevassa kuvassa.
Vuotta myöhemmin olin harjoitellut laitteiden asennusta, kiinnitystä sekä muokannut välineitä siihen sopivammaksi ja oli palattava paikalle, missä ansakamerakuvauksen aloitin.
Nälkä oli jo kasvanut syödessä ja mukana oli kaksi kamerakokonaisuutta, joista toisen sijoittelusta kerron tässä blogissa.
Sain Lassilta (Wildlife Safaris) ohjeet, minne kameran saa viedä tai miltä alueelta etsiä paikkaa sille. Oleellista oli, ettei se saa näkyä kojuista eikä liikkumiseni kameran luo ja sieltä pois näy muille asiakkaille – tein sivussa omaa projektiani ja muut asiakkaat paratiisin kojuilla omaa juttuaan eli kuvasivat ja nauttivat luontoelämyksistä.
Tovin käveltyäni lounasaikaan suon laitaa muiden ollessa päiväunilla löysin pienen ojan, minkä ajattelin sopivan miljööksi. Hain sopivaa kulmaa kameralle miettien, miten sen saan osan viereen. Lopulta kävelin takaisin metsäkojujen luokse hakemaan paksun ja leveän lankun, mihin kiinnittää liinoilla kameralaatikon.
Asetelma oli ensimmäisenä päivänä hyvä ja ajattelin, että karhuvastarannalla toimii. Suunnitelmissa oli tietenkin heijastus, mutta toisena päivän tulleet kovat sateet toivat kuviin oman fiiliksen. Kamera oli kaksi päivää kuvaamassa vastarannalle ja siinä vieraili useamman kerran karhu eri vuorokauden aikoihin.
Voitaneen sanoa, että asetelma oli hyvä sekä liikkeentunnistin oikein asetettu. Aina hyvä kehua välillä itseään, koska vuosiin on sattunut niin monta epäonnistumista, mistä ei kirjoitella.
Näin jälkikäteen, kun tietää kuinka karhut voivat uteliaana kohdella kameralaatikoita, en olisi tuohon reunalle laatikkoa sijoittanut.
Kaksi päivää kuvia syntyi, oli aika vaihtaa viimeiselle päivälle ja illalle kuvakulmaa…
Karhut olivat ylittäneet puron kameran oikealta puolelta, joten lähdin hakemaan kuvaa puron suuntaisesti. Koska objektiivi oli laaja, oli kamera saatava pois heinikosta. Taas oli otettava käyttöön lankku.
No eihän se lankku siinä pysynyt ja olin syvällä suolla. Ei auttanut kuin lähteä kävelemään kohti lähintä metsää ja hakemaan sieltä ison kiven painoksi, jotta sain aseteltua kameran siihen kohtaan, mistä hyvin erilaiset kuvat karhusta syntyivät.
Kun katsoo yllä olevaa kuvaa, ei paljoa vaatisi aiheuttaa pieni vesivahinko kameraan.
Parhaat kuvat ovat mielestäni karhusta juomassa ja katsomassa itseään peiliin. Yksi karhu vieraili myös kameran vieressä, mutta ei onneksi tullut kameraa tutkimaan toisen ylittäessä puro kauempaa.
Tämän setin jälkeen tuli onnistumisen fiilis, mutta näin uhkarohkeisiin paikkoihin en ole enää kameroita sittemmin sijoitellut, vaikka hyviä kuvia sieltä tosin on mahdollista saada.
Muistot elää ja raja pysyy kiinni
Kivoja muistoja, mitä voi nostella blogissa sekä somessa varsinkin, kun kuvat ovat otettu silloin kuin maailmanjärjestys oli toinen. Kyseinen paikka sijaitsee rajavyöhykkeen sisällä ja siellä liikkuminen on aina ollut luvanvaraista ja kiitos Putinin alueelle ei enää pääse.
Wildlife Safaris on sittemmin siirtänyt kojunsa pois rajavyöhykkeen sisältä.
ja näitäkin kuvia on vuosien aikana tarjottu eri kilpailuihin, mutta ei ole ollut suurpetokojutuomarit sinä vuonna maisemissa.
