Jatko-osa reissun ensimmäiselle osalle…
Suiza / Sergio – päivä 8
Palasimme eilisen sektoreille heti aamusta ensimmäisten joukossa klo 10 maissa. Emme ehtineet edes saada valjaita päälle, kun jostain tuli sadepilvet ja alkoi satamaan. Kalliota vasten kasvava pensas tarjosi meille sadesuojaa ja siellä odoteltiin tunnin verran, kunnes todettiin, että kalliot ovat aivan märät ja sade vain jatkuu.
Lopulta käveltiin autolle sateessa, kunnes sade sitten loppuikin. Päätettiin ajaa yläparkkiin aurinkoon kuivattelemaan ja sieltä sitten käveltiin Serenalle kiipeämään muutama reitti.
Three sixty multipitch – päivä 9
Saimme Suomesta vieraan kallioille eli lähdimme kiipeämään helppoa multipitchiä Mian kanssa, mikä oli hänelle ensimmäinen. Teimme kotiläksyt huolella eli tutkimme reitin Roccabellan parkkipaikalta sekä muut ohjeet eli aloituspisteen löytämisen.
Kun Chorron kylästä napattiin Mia kello 9 aikaan, satoi taas kaatamalla. Sään piti kuitenkin kirkastua eli jatkoimme suunnitelman mukaan. Lähestymiseen meni hieman pidempään kuin kirjassa oli kuvattu ja pääsimme 10.40 aloittamaan kiipeämisen.
Menimme koko multipitchin niin, että liidasin ollen keskellä 80 metristä köyttä kiinni ja kaksi muuta köyden päissä. Koska reitti oli helppo, se myös mutkitteli. Muistutan tässä itselleni, että en enää koskaan liidaa 9.5 mm köyttä siksakkia pitkin kalliota 30 metrin pätkiä. Muutamassa vaikeammassa kohdassa oli pakko ottaa löysää ”kainaloon” ettei köyden vastus vedä alas. Yhdessä kohdassa klippasin köyden siansorkalla jatkoon, että sain liikkeen tehtyä ja ylhäältä vapautin köyden takaisin varmistukseen. Olipahan jumppa, mutta tuollainen helppo kiipeily vielä menee tuon kanssa, joskin siellä oli pitkät pulttivälit, mitkä olisivat sitten ns. tyhminä mokina tai lipsahduksina saattanut aiheuttaa muutaman extra kolhun.
Lopulta päästiin ylhäälle 15.40 aikaan ja lähdin tiedustelemaan laskeutumispaikkaa. Ilman maastoon tehtyjä kivikasoja laskeutumisankkuria ei olisi varmaan löytänyt. Lisähaasteen tähän toi, että viimeinen rinne oli märkää mutaa/savea, mikä tarttui kengän pohjiin. Otimme varman päälle ja laskimme kiipeilijät puusta ankkurille ja ankkurilta varmistettiin vika sinne.
Autolle päästiin 17 maissa eli ns. koko päivän retki, sillä ei mitään kiirettä pidetty.
Päivä 10 – sadetta luvassa
Lepopäivä ja hidas aamu. Päivällä käytiin Aloran linnalla kävelyllä ja sitten palattiin kämpille odottamaan sadetta, Facebookin algoritmi tyrkytti paikallisia sivuja, joissa puhuttiin keltaisesta säävaroituksesta.
Iltapäivällä sade sitten alkoi ja voimistui iltaa kohden muuttuen kovaksi ukonilmaksi.
Asuntomme oli rinteessä ja katselin tietä, että kuinka paljon sataa. Illalla sateen yltyessä alkoi virran mukana tulemaan roskia – juomapulloja sekä muuta, mitä vesi sai irti mäen yläpäässä olevasta roskapisteestä.
Klo 21.16 kummankin puhelimet alkoivat hälyttämään, vaikka olivat äänettömällä: Väestönsuojeluhälytys
Espanjankielinen hälytys käski pysymään sisällä sekä siirtymään pois jokiuomista sekä tulva-alueilta.
Seuraavana aamuna vain roskat muistuttivat läpi yön kestäneestä sateesta sekä sähköpostissa ollut viesti, että Caminito del Rey on suljettu ja rahat palautetaan meille.
Caminiton näkeminen jää seuraavaan kertaan, koska vapaita lippuja ei enää loppureissun päiville ollut saatavilla.
Päivä 11 – maisemia pohjoisen järvillä ja padoilla
Ajeltiin pohjoisen järville ja Desplomilandian märän seinän katseluun. Toki kiipeilykamat olivat mukana, jos luolan tapainen sektori olisi säästynyt sateilta ja valumilta helppojen reittien osalta, mutta näin ei ollut. Paluumatkalla käytiin El Kioskissa syömässä, mikä on Caminito Del Rey:n pohjoisen lähtöpisteen ”huoltopiste” yms.
Aurinkoa!!!! päivä 12 ja Suiza ja Sergion sektorit Escalera Arabessa
Vihdoin tuntui, että ollaan Espanjassa. Aurinko paistoi heti aamusta jo kallioille, että siellä tarkeni olla t-paidassa.
Onneksi olimme suorittaneet Bluelinen multipitchin jo aiemmin, koska nyt sinne oli jonoa. Kello 9.46 kaksi paria oli jo pitch 2:n ankkurilla, kolmas pari oli juuri lähdössä sekä neljäs ja viides oli valmiina jonossa odottamassa vuoroaan. Ei turhaan voi sanoa, että kyseinen reitti on suosittu.
Päivän kiipeilyjen lämpäksi poimin Los Timbalesin TOP 50 reitiksi merkatun 4a:n – nyt sekin on kiivetty pois.
Sitten jatkettiin Que dos carretas 6a+ ** ja Mas que un carreta 6a ** reiteillä, joista ensimmäisen kruxi alaosassa reittiä oli aika mielenkiintoisen herkän hapokas. Olin oppinut, että kasvien vieressä on aina kahva ja pitkänä pelastin kohdan työntämällä sormet multaan, koska se oli ainoa kulma, mistä siinä sai kiinni.
Viereiseltä sivulta kirjasta löytyy Lea 6a *** – aivan älyttömän hieno reitti, kaikki tähtensä ansainnut. Kiipesin reitin kahdesti, koska ensimmäisen nousun kuvat menivät hieman pieleen niin tyytyväisenä hienosta reittilöydöstä vetäisin toisen nousun putkeen.
Sitten haettiin Sergion kutos suorasta vapaa reitti eli Yo y mi resaca 6a *** – hieno reitti, missä pitkiä ja voimakkaita liikkeitä. Tähän reittiin pystyi sanomaan, että aina seuraava on kahva, jos siihen vain yltää tai uskaltaa tehdä pitkän liikkeen toivoen, että siellä oikeasti on jotain, mistä ottaa kiinni ja aina oli!
Tähän päivään tein huomion, kun kiipeilijöitä oli enemmän, että myös yläköysittely täälläkin Kalymnoksen tapahtuu harvinaisen usein laskeutumisrenkaasta, tai renkaista riippuen millainen ankkuri on.
Turonin släbeille – päivä 13
Turonin alue sijaitsee Alorasta länteen noin 40 minuutin päässä. Paikassa on iso släbikallio, minne on merkattu jopa kolme alueen TOP 50 reittiä ja nämä tietenkin houkuttelivat luokseen. Toisaalta kukapa ei haluaisi paikallista Nalkkilaa kokea?
Julay lama – 5c 45 metriä, ankkuri puolessa välissä. Hieno reitti, mutta muutama pulttiväli oli hieman pitkähkö, jossain toisella osuudella jotain 7 metriä, siitä olisi saanut hienot släbipannut.
Ankkureita on kaksi, oikea ja väärä – itse kiipesin ensin oikealle ja vaihdoin väärälle – eipä tuolla kai lopulta niin väliä. Tämän reitin vaikein kohta, parin pultin pätkä on mielestäni ihan loppuosassa ns. toisella pitchillä.
Floja y pendulona – 5c 26 metriä – tässä oli hieman herkkä kruxi, mutta muutoin kelpo kiivettävää tasoonsa.
High bolt 3 – 5c 40 metriä – tämä oli kolmen sarjasta itselleni selkeästi helpoin.
Toinen puoli kalliota:
Viimeisenä käytiin kiipeämässä toiselta puolelta Siete 6b ***, mikä on ehdottomasti myös kiipeämisen arvoinen reitti. Jälleen aika alkoi painaa päälle ja oli lähdettävä alas. Niin ne päivät vain vierähtävät.
Tämä oli ehdottomasti myös meidän luontokuvauskohteemme, koska kallioilla oli tosi paljon sisiliskoja sekä Jenna löysi myös yhden käärmeen.
Lajimäärityskin löytyi nopeasti eli kyseessä oli Horseshoe whip snake – Hemorrhois hippocrepis, mikä on ilmeisesti varsin yleinen alueella eikä ole myrkyllinen. Käärme on kuin kotoinen rantakäärmeemme, mutta ne kuuluvat eri sukuihin ja jopa eri heimoihin, joten ne eivät ole läheisiä sukulaisia. Yhteinen esi-isä on hyvin kaukana evoluutiossa.
Paikalla oli myös vuorenvartijana iberianvuorikauris, eli espanjanvuorikauris. Näitä näimme toisena päivänä Escalera Arabessassa kaksi, mutta muutoin ovat pysyneet piilossa meiltä.
Turonin lähiksestä kirjoittelen El Chorron alueen vinkit blogiin hyvät ohjeet.
Aurinkoa!!!! päivä 14 Sergion sektori Escalera Arabessa uusintana
El Diente toiselta nimeltä The Tooth oli päivän avaus ylempänä Arabe portaita. Sieltä löytyy useita reittejä, joista Las cosas de Lucas 5a oli houkuttelevin päästä ylös, vaikka oli aivan älyttömän liukas reitti. En tiedä olisiko joku 6a+ ollut sen puolesta helpompi. Tarkoituksena oli tosin vain päästä ylös ja kuvauttaa itseni hienossa maisemassa.
Tämän operaation jälkeen siirryttiin jatkamaan Sergion kutosten suoraa
Rock fm 6a ***
Sergio y Antonia 6a ***
La dusha mastiusha 6a+ **
…minkä jälkeen alkoikin takki olemaan aika tyhjä. Vieressä yksi 6a+ hieman houkutteli, mutta henkinen ja fyysinen voimataso alkoi olemaan laskenut, ettei sitä kamppailua enää aloitettu. Käytiin vielä katsomassa Suiza-Kiwi sektoria, mutta siellä oli aivan täyttä ja sitten alkoikin pitkästä aikaa satamaan!
Pakattiin kamat ja suunnattiin kohti Aloraa ja majapaikkaa.
Reissun 15 päivä oli sateinen eli silloin vain pakattiin ja valmistauduttiin kotimatkaan.
Onneksi reissu oli näin pitkä, koska lyhyempänä kiipeilyt olisi jäänyt vähäisiksi hyvin rikkonaisen sään takia.
Kohti seuraavaa retkeä…
12 rypäleen perinne on espanjalainen uudenvuodentapa, jossa syödään yksi rypäle jokaisella keskiyön kellonlyönnillä. Rypäleet symboloivat tulevan vuoden kuukausia ja niiden uskotaan tuovan onnea ja hyvää onnea koko vuodelle.
