Talvipyöräilyä Espoon lähiluontokohteita kiertäen

0

Kaunis aurinkoinen talvipäivä puuterilumella pakottaa ulos luontoon

Kun keli ja varusteet ovat kohdillaan ei talvipyöräilylle ole voittanutta. Pehmeässä hangessa ajessa ja raittiissa ilmassa oikea määrä vaatetta päällä, ai että kelpaa.

Edellisenä yönä oli satanut tuoretta lunta, monet tiet, reitit, pururadat, polut olivat koskemattomia. Pohjalla oli jäätä, kovaa lunta tai jäinen maa. Uusi vajaa 10 sentin lumi oli kuin patja, missä läskipyörän renkaat vain menivät äänettömästi eteenpäin. Tässä nostan juuri äänettömyyttä, koska nastalliset renkaat pitävät asfaltilla älyttömän kovaa melua.

Pakkasin reppuun mukaan kameran sekä yleisobjektiivit EF 100-400 sekä RF 24-105. En ottanut niitä kertaakaan esiin, kuvat vain puhelimella. Tämä johtui yksinkertaisesti kahdesta asiasta.
1) Pyöräilysää oli niin hieno, että teki vain mieli ajaa, ajaa ja ajaa
2) Niissä kohteissa, missä etsin kuvattavaa, ei mitään kuvattavaa ollut. Vain säätä nautiskeltavaksi.

Retken pituudeksi muodostui 3h 45 min ja matkaa kertyi 45,6 km. Seuraavana päivänä piti käydä vielä avaamassa hieman reisiä reilulla 30 kilometrillä. Silloin ei enää pyöräily ollut niin hauskaa, koska lämpötila oli sulattanut pääosan lumista ja tiet oli suolattu auki…

…ETELÄN TALVI.

Glimssinjoen lähiluontoa

Ensimmäisenä kohteena poikkesin Glimssinjoella katsomassa maisemia sekä virtaumaa. Hyvällä tuurilla olisi tuossa voinut nähdä koskikaran kalastalemassa. Lienee kuitenkin virtaus ollut nyt liian suuri linnulle ja on mieluummin jossain ylempänä rauhallisemmilla virroilla ruokailemassa.

Pehmeät siirtymät

Matka taittui pehmeästi ulkoilureittejä pitkin kohti keskuspuistoa. Mietin kohteitani joissa kävisi, niitä oli kaksi mielessä eteläisessä Espoossa. Matkaa oli kuitenkin hieman, joten nautiskeltiin polkemisesta sekä yritin keksiä mahdollisimman talvisia reittejä suolattujen kävelyteiden sijaan. Onneksi Espoossa on vielä reittejä, joissa ei ole talvikunnossapitoa.

 

Merenrannalla turvallisesti

Meri näyttää olevan jäässä, mutta kuinka turvallisesti? Siitä en lähtenyt ottamaan selvää, mutta aivan täydellinen sää olisi ollut ajaa. Tyydyin rannan läheisyydessä tekemään pienen siirtymän “kulkuväylän” reunaa pitkin. Oli taas pehmeä ajaa.

Vaarallinen kanava

Olen useassa yhteydessä maininnut viiksitimaliruovikon vaarallisuudesta. Tässä kuvassa näkyy syy. Vaikka meri oli pitkälle jäässä helmikuussa, niin kanavan virtaus on avannut yllättävän pitkälle lahteen sulan. Tämä olkoon jälleen muistutuksena, että tuossa on se vaaranpaikka.

Linnuille ruokaa

Viimeisenä kohteena pyöräilin Suomenojalle täyttämään lintujen ruokinta-automaatit. Siinä tovin seurailin lintujen ruokailua. Mitään erikoista ei näkynyt, vain tali- ja sinitiaisia sekä mustarastaita. Muutama yllättävän peloton punatulkku katseli puuhiani alaoksilla.

Tänä talvena ruokinta ei ole tarjonnut mitään erikoista pysyvämpää vierasta vain satunnaisia kävijöitä mm. nokkavarpunen. Jännä, että vaikka kyseessä on vuosia samassa paikassa ollut ruokinta metsässä, niin se ei vedä samalla tavalla erikoisempia talvivieraita puoleen kuin jotkut muut ruokinnat pääkaupunkiseudulla. Ruokaa on kuitenkin samat siemenet, pähkinät, tali- ja pähkinätangot kuin muuallakin.

Ruokinnan ylläpidosta vastaa Suomenojan Luonto ry, joka on saanut viime vuodet lintujen ruuat lahjoituksena K-Rauta Merituulesta. Tämä on erittäin mukava juttu pienelle yhdistykselle varsinkin, kun lintujen ruokien hinnat ovat nousseet huomattavasti talvelle 2022-2023. Tänä talvena ruokinnalle on mennyt 105 kiloa auringonkukkaa (kuoreton ja kuorellinen), 40 kiloa pähkinää, talipalloja sekä erilaisia tankoja aika monta.

Viimeinen leipä

Eihän kotiin voi eväitä viedä takaisin, joten oli pysähdyttävä vielä syömään viimeinen eväsleipä laskevan auringon valoon.

TILAA ILMOITUS UUSISTA JULKAISUISTA!