Helppoa ja kaunista maastoa pyöräiltäväksi
… joskin muutamassa paikassa oli pakko taluttaa, nostaa, kantaa, työntää ja muita mahdollisia huijauskeinoja käyttäen edetä.
Kopparnäsistä tulee ensimmäisenä mieleen rantakalliot ja keväiset rantakäärmeet, joita en ole kyllä koskaan siellä käynyt kuvaamassa.
Hieman sisämaassa menee kivaa kallioista polkua ja sitä voi hyödyntää omaan kävely- tai pyöräretkeen Kopparnäsintien ja Leiritien välillä. Vaaraa ei ole eksyä liian pitkälle, koska Leiritie tulee vastaan ja siitä voi palata Sandsfjärdin rannan kautta reittiä pitkin lähtöpaikkaan, jos Kopparnäsin ulkoilualueelta lähtee liikkeelle.
Enemmän kilometrejä haluava voi jatkaa kohti Störsvikeniä ja kiertää vaikka Störsvikin luonnonsuojelualueen palaten rantaa pitkin Sandsfjärdeniin.
Sisämaan polut ovat hyvää ajattevaa, pääosin kalliota sekä metsäistä hyväkuntoista polkua. Hetkittäin aluetta kiertävä joutuu hiekkatielle, joka on hiekkatietä. Kopparnäsin suunnalla on tehtyjä polkuja Sandsfjärdenin suunnasta reilu kilometrin, joten siirtyminen näiden kohteiden välillä on helppoa.
Störsvikenin rantapolku taas on aluksi erittäin per**** ajaa, mutta paranee nopeasti kohti Sandfvikenin uimarantaa. Reitille siis riittää kaikenlaista maastoa ajettavaksi.
Sandfjärdenin alue
Uimapaikka, täältä löytyy kaksi kivan näköistä hiekkarantaa sekä iso parkkipaikka. Kummallakin rannalla on viralliset tulentekopaikat, parkkipaikkaa lähempänä kaksi katosta ruokailua varten. Nämä ovat vain merelle auki, joten tuulisella säällä näistä mikään ei ole optimaalisin paikka paistaa makkaraa.
Marraskuisesta +5 asteen lämmöstä, 8 m/s tuulesta johtuen en mennyt uimaan vaikka vesi oli kirkasta ja liplatti kivasti rantahiekkaan. Harmi ettei kesällä vesi ole koskaan näin kirkasta ja tuleeko se koskaan enää Itämeressa olemaan.
Klobbacka
Pieni niemenkärki vai onko tuo sitten saari Kopparnäsin kärjessä. Ruovikon läpi on tehty tie ja pienen venesataman parkkipaikalta lähtee 2.9km reitti kiertämään Klobbackan rantaviivaa. Ajoin pohjoisreunaa kohti länsireunaa ja käännyin sen jälkeen takaisin. Kaunis tuulinen meri-ilma puhalsi kasvoilleni (sekä luihin). Aika viileä tuuli. Tässä oli hyvä kohta vähän oikeista ja alkoi tuntumaan, että lahden toisella puolella olevat taukopaikat alkavat olla paikallaan.
Taukopaikalla
Kopparnäsin eteläkärjessä on kolme virallista tulentekopaikkaa, joista kaikissa oli tulet valmiina. Marraskuinen puolipilvinen lauantai piti ulkoilijat nälkäisenä.
Valitsin pysähdyspaikaksi vanhaa tuulivoimakukkulaa lähinnä olevan. Siihen ei kova tuuli puhaltanut ollenkaan ja sain keitellä kaasukeittimellä kuuman veden ruualleni. Samalla nuotio antoi lämpöä ja ruokaa tulella tekevien kalastajien kanssa kuulumiset ja tarinat vaihtuivat.
Tälle retkelle oli valikoitu pasta carbonara. Lämmin ruoka ja energiaa, se noissa retkiruuissa on tärkeintä.
Viimeinen 4 km
Jätin ruuan sulattelun viimeiseen neljään kilometriin, mikä oli pääosin rantakalliota sekä kallioista polkua eli helppoa ajettavaa. Kopparnäsin eteläkärjen kallion päältä aukeaa kiva maisema etelään merelle.
Rannoilla oli useita kalastajia tavoittelemassa marraskuista meritaimenta.
Lisätietoa alueesta uuvi.fi
Esipesu
Edellisen retken kotimatkalla mukaan tarttui Kärcherin matalapainepesuri, mikä toimii akulla ja siinä riittää vesi pyörän huuhteluun kenttäolosuhteissa. Pieni neliö, mikä kulkee plussakaudella ketterästi auton takakontissa ja sillä voi huuhdella myös koiran, mikä silloin tällöin kierii milloin missäkin.
Pesurilla saa suurimmat mudat ja lietteet suihkutettua pois niin, että pyörä on kivempi nostaa auton katolle. Tarkemman pesun voi sen avulla tehdä myöhemmin.