Yksi kuvauspäivä marraskuuhun – kotkat
Pimeä, sateinen, synkkä marraskuu on kohta takana. Otsikkokin kertoo ettei kameraa ole tullut ulkoiletuttua kuin kerran luontokuvauksen merkeissä.
Kuukauden puolessa välissä sää näytti torstain osalta hyvältä, oli pakko ottaa arkivapaa ja lähteä Tomin kanssa kojuille. Riistakamera lauloi sähköpostiin minuutista toiseen aamusta iltaan, lähes joka kuvassa kotka – maa- tai merikotka, välillä useampikin. Odotukset oli korkealle kun menimme kauden ensimmäistä vetoa vetämään kojuillemme.
Irti arjesta
Pelkästään retki kojuille on jo irtiotto arjesta ja töistä, paikka minne mennä rauhoittumaan. Illan tullen siirryimme kojuille laittamaan kaiken valmiiksi, pieni sadekuuro kuin tilauksesta kasteli meidät tehdessämme sikahuoltoa.
Kojujen lämmitys päälle ja kuivaa päälle. Tunnelmallista iltaa vietettiin grillin ääressä makkaraa paistellessa, vain tähti taivas puuttui. Täysi hiljaisuus ja pimeys rauhoitti mieltä makkaroiden tiristäessä grillissä. Onneksi sade taukosi ettemme joutuneet makkaroita kylmänä syömään.
Aurinko tuli esiin hetkeksi
Aurinko näyttäytyi vähän aikaa auringon nousun aikaan värjäten taivaan ja antaen puun latvaan laskeutuvaan merikotkaan upean valon. Merikotka alkoi latvassa huutelemaan ja ohilentävät varikset kiinnostivat. Aurinko katosi yhtä nopeasti kuin tulikin – pieni pettymys. Sääennuste oli luvannut pelkkää aurinkoa koko päiväksi, jälleen kerran meni pieleen.
Kuvat käsitelty kahdella eri tyylillä
Tässä vaiheessa tarkkaavaisimmat varmaan huomasivat että kuvissa on erilainen käsittely. Kuvat joissa on vähemmän kontrastia ja erilaisempi värimaailma pohjautuu Kodak Gold 100 -filmiin (esim. yllä oleva) kun taas ehkä enemmän normaalin väriset Kodakin Portra 160 -filmiin. Näitä itse jatkoviriteltyjä presettejä käytän eniten kuvieni käsittelyssä tällä hetkellä.
Useita eri kotkia
Päivä meni lopulta tosi nopeasti. Näimme useita eri kotkia ja varmuudella yksilöin kahdeksan eri merikotkaa, joista yksi oli rengastettu. Päivän aikana paikalla kävi myös kaksi maakotkaa, joista toinen oli kihloissa rengastajansa kanssa.
Oheistuotteena paikalla oli variksia, harakoita, korppeja, närhejä sekä pikkulintujen ruokinnalla sini-, tali- ja hömötiaisia. Käpytikka kävi myös ihmettelemässä keloa, jossa ei tällä kertaa ollut ruokaa hänelle.
Pieneltä kinalta ei tietenkään vältytty vaan ruokajono laitettiin pystyyn heti alkuunsa. Ruokailupaikkoja olisi riittänyt kaikille, mutta siitä yhdestä ja ilmeisesti parhaasta kinkusta käytiin taistelut.
Missä kotkat istuivat ja mistä ne tiputtautuivat haaskalle
Tämä oli ehkä suurin kysymysmerkki meille, mitkä puut kotkat ottaisivat omikseen. Jo ensimmäinen päivä toi hyvää hahmotusta missä linnut tykkäävät olla ja mistä ne laskeutuvat haaskalle. Yhtä ehdotonta suosikkia ei ollut vaan kymmenkunta paikkaa oli käytössä, joka vaikeuttaa vähän ennakoimista varsinkin jos useampi lintu on saapumassa ruokailemaan. Onnistuin kuitenkin saamaan muutamia laskeutumiskuvia pudottautumisesta haaskalle.
Päivä alkoi olla pulkassa
Klo 16.14 tallentui viimeinen kuva puussa istuvasta merikotkasta muistikortille. Aurinko laski vain minuutteja myöhemmin ja pimeä tuli nopeasti. Odottelimme että linnut ovat varmuudella lähteneet puista, minkä jälkeen poistuimme kojuista. Päivä oli hyvä ja palkitseva.
Kymmenien tuntien huoltotyö ja ennakkovalmistelut paikassa tuottivat heti tulosta. Tämä päivä antoi toivoa että paikka on rauhallinen ja kuvauksellinen. Pientä säätöä pitää vielä tehdä ennen seuraavaa kuvauskertaa ja toivoa että saimme edes vähän lunta maastoon.
