Finlandia -talo 23.10.2021
Gaala ja festivaali järjestettiin tänä vuonna Helsingissä. Paikalle oli pandemiasta huolimatta kertynyt hyvin ihmisiä seuraamaan esityksiä ja kuulemaan koko luontokuvausvuoden kohokohdan julkistuksen, kuka se on ja mikä kuva! Ja ennen kaikkea, onko tuomarit jälleen väärässä?
Etukäteen tiesin jo etten se ole minä. Tiesin myös ettei se ole puolisoni, koska hän unohdi deadlinen (pitää varmaan puhua jatkossa kotona enemmän).
Hyviä vaihtoehtoja oli monia ja koska se en ollut minä, niin kyllä sieltä potentiaalisia vaihtoehtoja löytyi. Yksi omista suosikeistani oli liito-oravan nisäkkäissä päihittänyt ja sarjan toisen sijan ottanut Erkki Talvitien susikuva. Se oli kerrassaan mainio otos, mutta tuomaristo ei antanut edes sarjavoittoa.
Voiton nappasi Pekka Tuurin Liskomies, mikä oli yksi vahva ennakkosuosikki itselleni. Voitto vahvistui itselleni ennen tulosten julkistamista, kun tarkkaavainen luontokuvaajan silmä havaitsi Pekan poseeraavan kuvansa vieressä Lehtikuvan kuvaajalle hymyilevänä muutaman pikaisen sekunnin ja poistuvan salamyhkäisen nopeasti pois paikalta.
Uudet madot ovat jo kasvaneet ja kohta on jälleen aika virittää ne koukkuun, kun vuoden 2022 kilpailun osallistuminen aukeaa.
Alla muutamia kuvia tapahtumasta ja itselle tärkeitä muistoja.
a
lainaus vuodenluontokuva.fi:
Kilpailun terävin kärki valikoitui yli 13 000 kuvan joukosta
Vuoden Luontokuva -kilpailu keräsi tänä vuonna 13 110 kuvaa kaikkiaan 826 eri kuvaajalta. Kuvat kilpailivat aihealueittain kahdeksassa eri sarjassa sekä nuorten sarjassa. Kilpailuun osallistuneista kuvista tuomaristo valitsi semifinalisteiksi yhteensä 1 197 kuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon, palkintosijoista kisaamaan, selvisi 251 kuvaa 149 kuvaajalta. Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, siis yhteensä 90 kuvaa.
Vuoden Luontokuva -kilpailun pääpalkinto on 10 000 euroa, ja kilpailussa jaettavien palkintojen ja julkaisupalkkioiden yhteisarvo on yli 40 000 euroa.
Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeet kuvat pisteytti Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenäänestykseen osallistunut jäsenistö.
Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien Facebook-ryhmän jäsenet. Näin valikoitui Vuoden Luontokuvakilpailun Yleisön suosikkikuvaksi Hannu Männyn ”Isi, munkin on nälkä!”.
Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista kilpailussa palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttelykokonaisuus, joka kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.
Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä, sen näkymistä ja tapahtumista, sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.
Palkintopizza (omakustanteinen):
