Sarvipöllöemo vehreässä elinympäristössään. Tämä yksilö oli päivälevolla vain noin muutaman metrin korkeudella pihlajassa. Pöllö näkyi hyvin kävelytieltä ja oli siten kuvattavissa häiritsemättä sen lepoa. Päivystimme kävelytiellä noin neljä tuntia, sinä aikana valo osui pari kolme kertaa puiden raosta hyvin pöllöön.
Paikalla oli myös mustarastas jo ennen tuloamme, joka ansaitsisi vuoden varoittajapalkinnon.
Sarvipöllö oli parkkeeraanut itsensä pihlajaan ilmeisen lähelle mustarastaan pesää, mistä huolestunut isäntä siirtyi pöllöä häätämään. Välillä rastas syöksyili pöllöä kohden, mutta pääosan ajasta oli muutaman metrin päässä oksalla päästäen varoitusääntä tauotta koko sen reilun neljän tunnin ajan mitä olimme paikalla. Sinne se jäi yön pimeyteen vielä huutamaan sarvipöllölle. Olimme varmoja että kohta tuo mustarastas pyörtyy ja putoaa oksalta, mutta ei. Pari kertaa varoitussanoma muutti hetkeksi sävelmää, kuulosti ihan kuin rastaasta olisi patterit loppumassa, mutta sitten sai uudet patterit ja sama meno jatkui. Hetkellisesti naaraskin kävi paikalla huutelemassa.
Havu- ja lehtipuinen ympäristö mahdollisti pöllön kuvaamisen oksien välistä, jolloin pöllön ympärille muodostui mukavaa etubokehia. Tällainen kuvaus pitkällä telellä jalustan kanssa on aika senttilleen asettelua varsinkin kun kyseisenä päivänä tuuli paljon ja oksat heiluivat välillä eteen.
Kalusto: Canon 7D mark 2, Canon EF 500 4 L IS, jalustalta
EXIF: 500 mm, 1/250, f/4, ISO3200