Ikimuistoinen viikonloppu on takana, kun yksi kevään eniten odottamistani tapahtumista on kisattu eli Helsingin Kalamaraton kalastuskilpailu on nyt takana.
Kilpailu on yksi Suomen vaativimmista kalastuskilpailuista ellei jopa vaativin. Tarkoituksena on saada 24 tunnin aikana vapavälinein rannalta kalastettuna eniten kalalajeja Helsingin alueella.
Osallistuin ensimmäistä kertaa kilpailuun AC Delirium joukkueen kolmantena jäsenenä, joten paikat ja suunnitelmat olivat tiedossa sekä minulla oli hyvät opettajat joiden kanssa käytiin aiemmin viikolla harjoittelemassa sekä varmistelemassaa vanhoja paikkoja.
Itse kisa lähti meidän osalta hyvin käytiin ja saimme kolmanneksi parhaan ajan 10 lajille. Tällä ajalla on merkitystä, jos kisa päättyy tasatulokseen, nopeimmin 10 lajia tarkistuttanut joukkue voittaa. Sää suosi lopulta kisaa eikä muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta vettä taivaalta tullut vaikka viikko oli muuten kovin sateinen ja kylmä.
Joukkueemme lajimääräksi muotostui 29 lajia, kun kisan voittoon olisi tarvittu 31 lajia, ja silloinkin olisimme voittaneet aikasäännön turvin. Kilpailun voittanut joukkue Siloneula sai yhdessä Kalapuikkojen kanssa myös 31 lajia.
Lajilistamme:
Kirjolohi, ahven, pasuri, särki, salakka, allikkosalakka, kiiski, kolmipiikki, lahna, vimpa, ruutana, törö, hauki, hopearuutana, kymmenpiikki, suutari, kuha, sorva, mustatäplätokko, silakka, mutu, kivennuoliainen, mustatokko, kivisimppu, vaskikala, hietatokko, kivinilkka, piikkimonni ja made.
Meidän lajilistalta puuttuu ns. helppoja lajeja kuten liejutokko, jota yritimme lirkkimällä useamman tunnin ajan yöllä ilman tulosta. Seipi, jota ongimme yhteensä kisassa varmaan 4-5 tuntia sekä säynettä kolmisen tuntia sekä turpaa yli tunnin. Kun paikat on tiedossa, välineet oikeat niin enää puuttuu se tuuri että kalat olisivat syönnillä tai edes paikalla. Vaikka voitto on pääasia (hymiö) niin onhan tuo hauskaa hommaa mennä sykkeellä paikasta toiseen hakien määrätietoisesti vain yhtä lajia. Olin kaksi vuotta aiemmin kuvaamassa AC Deliriumin joukkueen kilpailua, mikä päättyi lopulta silloin kilpailun voittoon kolmatta kertaa peräkkäin. Kilpailu on koventunut vuosi vuodelta, tänä vuonna seitsemän joukkuetta sai 29-31 lajia, joten tiukkaa on.
Itse onnistuin samaan joukkueemme lajeista kuusi; kiisken, hopearuutanan, suutarin, kuhan, silakan ja mateen. Heti kisan alussa karkuutin kirjolohen, Olli paikkasi hetkeä myöhemmin sekä yöllä pudotin kivennuoliaisen rannan kautta takaisin veteen, mutta onneksi samaan aikaan Marco nappasi toisen yksilön ylös. Muuten onkeeni tarttui särkeä, pasuria, lahnaa, ahventa, mustatäplätokkoa, lisää kiiskejä, kolmipiikki, hietatokko. Rankinta kilpailussa on varmaan valvominen, koska aikaa ei nukkumiseen, kun halutaan kilpailla kärkisijoista. Heräsin itse lauantaina kuuden aikoihin aamusta ja köllähdin sänkyyn sunnuntaina klo 15 aikaan. Nyt nukuttuani 16 tunnin unet olo alkaa normilisoitumaan. Kuskimme kyllä otti nokoset, ne hänelle suotakoon liikenneturvallisuusnäkökulmasta.
Kisan ässä tai oikeastaan super ässä osui joukkueellemme, kun Marco nosti lirkkimällä kisahistorian ensimmäisen vaskikalan. Lainaus Metro lehden uutisesta lauantailta: ”Halosen mukaan erityisen haluttuja kaloja ovat esimerkiksi vaskikala ja lohi, koska niitä ei ole kilpailussa vielä koskaan saatu. Alamittaisia lohia ei kilpailussa kuitenkaan hyväksytä, ja skes suosittaa suurien lohien vapauttamista.” Linkki Metron uutiseen
Kiitos vielä Ollille ja Marcolle että pyysitte mukaan kilpailemaan joukkueeseenne! Arto Ketola seurasi mukanamme kameran kanssa läpi kisan, joten kuvia tulee Arton sivuille aikanaan.
Kalusto: Canon 5D mark 3, Canon EF 24 1.4 L
EXIF: 24 mm, 1/30 sek, f/1.4, ISO6400, M-mode