Viikon kuvassa nokikanan poikanen Suomenojan lintualtaalta. Ensimmäinen nokikanapariskunta on saanut Suomenojalla poikaset ja tämä pesä on vielä aivan polun lähellä, joten poikaset ruokailevat alueella missä niitä on mahdollista silloin tällöin kuvata kasvuston salliessa ja kuvaajan kärsivällisyyden riittäessä. Lyhykäisyydessään touhu on sitä että yrität etsiä aukkoa tai reikää korsien ja kasvien välistä mistä olisi esteetön kuvausyhteys poikasiin tai vaihtoehtoisesti ennakoida ja toivoa että joku kolmesta poikasesta kävelee juuri löytämääsi linjaan, jollet halua kuvia joissa linnun halkoo vaalea tai vihreä raita.
Kävin kolmena päivänä viikolla altailla ja vain yhtenä päivänä poikaset olivat aivan älyttömän hyvin kuvattavissa, siis siihen nähden miten ne muuten olivat. Välillä vanhemmat uittivat poikaset ohi kohdan, jossa niitä on mahdollista kuvata vedessä uimassa, mutta niistä kuvista ei samalla tavalla välity poikasten kasvuympäristö. Lähimmillään poikaset olivat viiden metrin päässä rannalla touhuavasta kuvaajasta.
Itäisellä rannalla on kaksi hautovaa nokikanaa, joiden poikaset tulevat todennäköisesti olemaan lähiviikkoina mahdollista kuvata, kun pesän ympäristöön jalkautuvat. Kumpaakaan näistä pesistä ei ole suoraa kuvauslinjaa vaan pitää odottaa että poikaset poistuvat pesästä. Sunnuntaina löysin yhden liejukanan pesän mistä toivon että kuoriutuu lisää erikoisen näköisiä karvapalloja kuvattavaksi. Näistä itselläni ei ole vielä yhtään kuvaa, koska liejukanat yleensä viettävät aikansa siellä minne kuvaaja ei näe, eikä oikein kukaan muukaan.
Kalusto: Canon 1D mark IV, Canon EF 500 4 L IS ja 2x telejatke
EXIF: 1000 mm, 1/800, f/8, ISO1600, +1/3 valotuksen korjausta
