Sateinen päivä Suomenojan lintualtaalla, kunnes pilvet alkavat vähän väistyä ja aurinko tulee hetkeksi esiin. Olemme passissa eteläisen lintutornin vierellä, missä lapasorsakoiraat pyörivät muutamaan naaraan lähettyvillä – mitään ei kuitenkaan tapahdu. Nokikanapariskunta uiskentelee välillä ruokailemassa, mutta pääosin on hiljaista. Sieltä täältä tulee napattua muutama potretti lähes peilityyntä pintaa vasten.
Havaitsemme piisamin uivan kauempana, uintisuunta näyttää siltä että se saattaa suorittaa ohiuinnin. Siirsin viisastuneena tarkennuksen rajoituksen 10 metristä 4.5 metriin varmuuden vuoksi. Piisami lähtee tulemaan suoraan ruovikon reunaa kohti, tarkennus ei tunnu pysyvän mukana kohti uivassa eläimessä minkä pää on vain hitusen pinnalla. Otan silti kuvia, jos joku edes osuisi. Kasvuston reunan saavuttaessa piisami hiljentää vauhtia ja tulee paremmin esiin, jolloin tarkennus nappaa heti kiinni. Piisamin eleistä päätellen se huomaa minut rannalla, mutta ei tiedä kuinka suhtautua. Onkohan tuo vaarallinen?
Tilanne etenee nopeasti. Piisami liikkuu kasvustossa hyvin esillä ja pysähtyy pari kertaa katsomaan minua. Lopulta se on viidessä metrissä, ei liian lähellä tarkennuksen suhteen. Viimeisissä kuvissa piisami täyttää koko kuva-alan eikä mahdu siihen edes puoliksi, saan siitä mukavan potretin. Hieman lyhyempi polttoväli olisi ollut paikallaan eli telejatke oli tällä kertaa liikaa, mutta aikaa sen poistamiseen ei ollut.
Siitä kun piisami tuli kasvuston reunassa paremmin esiin ja lopulta sukelsi meni aikaa 8 sekunttia. Se oli tällä kertaa aika pitää kohde tarkkana kasvuston seassa, seurata sitä rauhallisin liikkein säikäyttämättä sitä ja ottaa vielä kuvia.
Kalusto: Canon 1D mark IV, EF 500 4 L IS, 1.4x
EXIF: 700mm, 1/2000, f/5.6, iso800
