Suomenlinnan uimarannan lahteen oli kasaantunut jäälauttoja, mutta tuuli työnsi niitä pikkuhiljaa pois avomerelle. Vallien rinteet olivat paksusti lumen kuorruttamia ja vallien päällä menevä polku oli hioutunut tappavan liukkaaksi. Ylipäätänsä pystyssä ja polulla pysymisen teki haastavaksi myös yli 10 m/s pohjoisesta puhaltanut jäätävä tuuli.
Jäätävän kylmä sää ei karkottanut turisteja, vaan muutamat rohkeat kävivät Kustaanmiekan läheisyydessä valleilla ottamassa matkamuistoja kamerallaan. Kustaanmiekan rannoilta löytyi pieniä jääkasautumia rannoilta.
Jäimme muurien juureen odottelemaan ensimmäistä ruotsinlaivoista eli Silja Symphonya. Laivan mennessä ohi meri katoaa rannoilta ja palaa hetkestä päästä. Isoja aaltoja laiva ei synnytä. En ollut varautunut niin komeisiin pyörteisiin rannalla, joten kamera ei ollut jalustalla valmiina. Tein nopeat säädöt, joilla veden liikkeen saisi taltioitua ja yritin käsivaralta saada tärähtämättömiä kuvia. Muutama kuva onnistui kohtalaisesti, mutta laivassa näkyy pieni liike.
Kohti Harmajaa ja siitä avomerelle…
Aurinko alkoi laskemaan tuulen puhaltaessa edelleen voimakkaasti. Irtolumi pöllysi jäistä rantaa pitkin. Länsipuolella saarta jäät olivat kasaantuneet ohuina levyinä rannalle. Niistä sai etualalle jotain täytettä, koska kaikki jäälautat olivat jo kadonneet muutaman tunnin aikana merelle – sääli.
Suomenlinnan vallien päältä näkee hyvin merelle ja pitkällä telellä pystyy poimimaan maisemakuvia sieltä. Ylemmässä kuvassa Harmajan majakkasaari sekä Viking Linen Mariella.
Matka kotiin voi alkaa…
