Vastuullinen retkeily, mitä somekuvat voivat aiheuttaa?

YLE: Metsähallitus haluaa ihmiset pois Oulangan kansallispuiston Pähkänänkalliolta. Paikka on ollut vuosikymmenet ja erityisesti viimeiset vuodet erityisen suosittu Karhunkierroksen luontokuvauspaikka hienon maisemansa vuoksi. – Sosiaalinen media on moninkertaistanut Pähkänänkallion suosion. Siellä käydään kuvaamassa maisemaa paljon ja kuvia halutaan someen, toteaa Metsähallituksen puistonjohtaja Sari Alatossava.

 

”Rakastatko luontoretkiä? Näin kerrot niistä vastuullisesti somessa”

Iltalehti julkaisi edellä mainitulla otsikolla kirjoitetun jutun viime vuoden marraskuun loppupuolella. Vinkit perustuvat retkeilytoimittaja Monni Himarin vinkkeihin Kansallispuistojen kultainen opas julkaisusta.

Tämä oli aivan loistava kokonaisuus, mikä kiteytti nykypäivän meininkiä sosiaalisessa mediassa. Koronapandemia on lisännyt luontoharrastusta niin kuin luontokuvauksen vetovoimaisuutta eikä lieveilmiöiltä ole voitu välttyä. Ns. normaalin tallaajan somekuvilla ei välttämättä ole samanlaista merkitystä kuin nykyajan somevaikuttajille, joita ”kansa seuraa”.

He ovat roolimalleja monelle ja monet haluavat tehdä sekä olla kuin he. Pukeutua samoin ja ottaa täysin samanlaisen kuvan ko. paikasta. Koskaan ei siis voi tietää kuinka joku toimii kuvasi perusteella. Kummalla vastuu sitten on? Lainsäätäjän silmissä lähtökohtaisesti tekijällä, mutta moraalisesti se voi olla julkaisijallakin.

Alla Iltalehden jutussa nostamia kohtia omilla pohdinnoillani sekä esimerkein oikeasta elämästä. Joskus mietin miksi blogeja kirjoitan – haluan uskoa, että blogini herättävät ajatuksia ko. aiheesta.

Aluerajoitukset

Älä julkaise kuvia paikoista minne ei saa mennä. Totta. Monet voivat ajatella, koska sekin meni, menen minäkin. Haluan tuon kuvan, kun olen tänne asti tullut.

Tähän liittyy ongelmana paikat, joissa liikkuminen on luvanvaraista. Itselläni tulee heti mieleen omista kuvauksistani mm. Kallbådanin hylkeiden suojelualue, luvanvaraiset yksityistiet (jotka ovat oikeasti yksityisiä) sekä aidatut yksityisalueet.

Se ei tarkoita, jos minä olen siellä niin sinä voit vain tulla sinne. Mielestäni jokainen luontokuvaaja ja luonnossa liikkuja on velvollinen selvittämään erikoisalueiden liikkumisoikeudet. Kaikki paikat eivät ole jokamiehenoikeuden piirissä.

Itsestäni tuntuu myös väärältä, että jos olen itse toiminut oikein ja vastuullisesti, niin en voi julkaista sieltä kuvia sen takia ettei sinne joku muu tulisi selvittämättä mm. edellisen kappaleen kohtia. Tämä väistämättä tulee esiin laajoissa maisemakuvissa.

Toki näissä pyrin kuvatekstein asiasta mainitsemaan, mutta myöhemmin käsitellään kohtaa kuvatekstit , joita ei aina lueta. Tämä siis oletuksena, jos paikka käy suoraan kuvasta ilmi. Toki haluaisin uskoa, että luontokuvaajat kunnioittavat sääntöjä.

Yksi pahin lopputulos alueissa, jotka vaativat erikoislupia liikkumiseen on se ettei niitä saa enää kukaan tai niiden saaminen hankaloituu huomattavasti väärinkäytösten takia.

Jos luontokuvaaja aiheuttaa ongelmia, siitä voi kärsiä muutkin kuvaajat tai harrastajat.

Nuotio

Nuotio, avotuli… kaikki eivät ajattele asioita samoin kuin sinä. Laiton nuotiopaikka – ei.

Tee tuli sinne minne se on sallittua huomioiden varoitukset. Jos pidät laitonta nuotiota niin jätä edes kuva julkaisematta somessa. Seuraava voi luulla, että se on ok ja siitä lumipalloefekti on valmis. Seuraavaksi olkapäätäsi koputtaa erätarkastaja tai poliisi istuessani kansallispuiston järven rannalla kiviringin vieressä. Sitten saa taas lukea lehdistä kuinka luontoharrastajat toimii.

Vaikka kuinka surulliselta se tuntuu, niin väärään aikaan julkaistu retkikuvasi laillisesta nuotiosta voi saada jonkun sytyttämään omansa metsäpalovaroituksen aikaan väärään paikkaan. Aika surullista, mutta niin se taitaa nykymaailmassa olla.

 

Pyöräilijöiden kypärät ja melojien pelastusliivit

Päivän selvä asia. TURVALLISUUS. Norjalainen villapaita ei tule sinua kelluttamaan, kun kaadut kajakilla talviseen jokeen. Samoin kuin trendikäs pipo ei suojaa päätäsi, kun lyöt sen kallioon kaatuessasi pyörällä.

Itse pyöräilen paljon, minulla on aina kypärä päässä. Riippuen reitistä ja pyöräilyn teemasta maastopyöräilyssä, niin vaatteiden alla saattaa olla myös torsoa suojaava kevyt panssari mikä suojaa kovilta iskuilta sekä pistoilta. Tämä on asia mitä ei tule pakosti ajatelleeksi, mutta mihin on hyvä itsenikin kiinnittää huomiota. Kypärän olisi hyvä näkyä jossain pyöräilyä käsittelevän blogin kuvissa. Meillä on vain yksi pää (jollain vasikalla Pohjoisella Rautatienkadulla kuulema kaksi) ja elämä.

Pelastusliivien kohdalla riittää, että ovat mukana. Olisi kuitenkin hyvin vastuullista pitää ne päällä, kun vaikutetaan ja luodaan mielikuvia. Esimerkin kautta vaikuttaminen?

Luvallinen paikka

IL: Luvallistakaan kuvanottopaikkaa ei ole pakko kertoa julkisesti. Esimerkiksi eläinten pesimispaikat on syytä suojella ja jättää kertomatta niistä. Paikan paljastamisen seuraukset voivat olla eläimille katastrofaaliset.

-> Mitään kuvauspaikkaa ei ole pakkoa kertoa julkisesti!

Tämä koskee myös lehdistöä sekä muita matkailun edistämistahoja.

En koskaan paljasta yhtäkään eläimen pesäpaikkaa somessa. Kuvat, joista käy ilmi eläimen tarkka pesäpaikka esimerkiksi maiseman tai miljöön kautta ovat vanhoja. Pesä ei enää sillä hetkellä ole siellä tai se ei ole aktiivinen. Jos joku siis kuvan julkaisuhetkellä tunnistaa paikan ja menee sinne, siitä ei ole eläimelle ja sen pesinnälle välitöntä haittaa.

En myöskään ymmärrä, miksi kuvauspaikat pitää jakaa tarkan sijainnin puolesta somessa isoille joukoille. Mitä siitä kuvaaja oikeasti hyötyy? Usein siitä on vain haittaa omille kuvauksille puhumattakaan eläimestä tai linnusta. Ymmärrän, että kuvauspaikat saatetaan jakaa lähipiirille ja kavereille tietyissä tapauksissa. Hallitsematon tiedon jakaminen ei ole yhdenkään luontoyksilön eduksi.

Tämä ilmiö näkyy varsinkin pääkaupunkiseudulla, missä tieto esim. pöllöjen ja harvinaisten lintujen sijainneista leviää aivan käsittämättömän nopeasti. Itse pyrin väistämään kaikki ns. ruuhkapaikat, mihin edellä mainitut luen. Valitettavasti tämä ilmiö on levinnyt myös ”kotikentälleni” eli kaupunkieläimiin.

Toisaalta, jos kuvauksesi perustuu kuvauspaikkojen suhteen vaihdantatalouteen niin tässä on ongelma.

Kuvatekstit

Kaikki ei lue kuvatekstejä, en minäkään aina. IL jutussa on käytetty esimerkkinä metsäpalovaroitusta. Toisena voisi käyttää luvan varaisella alueella liikkumista, esim. Kallbådanin hylkeiden suojelualue tiettynä aikana vuodesta. Olen pyrkinyt vastuullisesti ilmaisemaan, että liikkuminen alueella on luvanvaraista, mutta lukeeko niitä kaikki se on eri asia.

IL: Vaikkapa metsäpaloaikaan julkaistu tuore nuotiokuva voi innostaa jotakuta tulistelemaan, vaikka tekstin viesti olisi päinvastainen. Kiinnitä siis huomiota kuvien ajoitukseen.

Toisena esimerkkinä aidattu yrityskiinteistö. Kiinteistön piha-alueella on eläimen pesäpaikka ja pennut liikkuvat piha-alueella. Kiinteistön alueelle pääsee aitaa nostamalla ja siitä on mahdollista mennä alueelle mönkien. Olemme hankkineet kiinteistön omistajalta / hallinoivalta taholta luvan olla suljetulla alueella iltaisin / öisin ja käyttää kulkemiseen tätä aidassa olevaa ”heikkoutta”. Toki kun toimin näin, pyrin välttämään ettei kukaan näe mitä teen, ettei synny väärinkäsityksiä. Jos joku tulee kysymään, toki kerron kuinka asian laita on. Alueen ulkopuolelta havainnoivalle syntyy helposti väärinkäsitys, kuvaaja on tunkeutunut yksityisalueelle.

Yhdessä kuvauspaikassa paikalle osunut kuvaaja kysyi kuinka aidan toiselle puolelle pääsee. Kerroimme, että alueella liikkuminen on luvanvaraista ja meillä on siihen lupa. Hän ymmärsi asian ja yritti kuvata aidan takaa. Voisin sanoa, että esimerkillistä toimintaa.

Tässä tullaan juuri siihen ettei luontokuvaus aina ole helppoa. Teen / teemme tiimin kanssa paljon työtä taustalla, että pääsemme kuvaustilanteisiin optimaalisiin paikkoihin.
Tiedustelu -> kenttätyö -> mahdollinen luvitus -> kuvaustyö -> kuvien käsittely -> oikean aikainen julkaisu.

Kannusta

IL: Kannusta ja innosta muita retkeilijöitä, älä lyttää heidän kuviaan. Jos et keksi niistä kehuttavaa, jätä kommentoimatta – ja jos kuvassa näkyy jotain kiistattomasti laitonta, laita asiallinen yksityisviesti suoraan julkaisijalle.

Someriidat ja väittelyt, niissä ei kukaan voita. Parempi olla vain hiljaa.

Joskin on tilanteita, että tekisi mieli avata suuni, mutta mitä siitä hyödyn? Saan mahdollisesti vain nillittäjän maineen. Yksityisesti on hyvä kuitata, mutta jos vastapuolta ei kiinnosta niin sitten häntä ei kiinnosta.

Ainakin kerran olen saanut ”piilovittuilua” henkilöiltä myöhemmin julkisiin kirjoituksiin kommentoituani yksityisesti virheellistä informaatiota kuvan yhteydessä.

Toisaalta lähes aina hiljaa oleminen on väärin, jos mietitään vastuullista näkökulmaa. Usein se on vain fiksumpaa, jos miettii omaa mielenterveyttä.

Lähiretket

Tätä olen pyrkinyt itse aina tekemään eli jakamaan kuvia lähiretkistä.

Ei kaikkien kuvien tai tarinoiden pidä olla Lofooteilta tai jostain iglu-kylästä 14/10 revontulilla varustettuna, mikä ei kerro todellisuutta elämästä puhumattakaan luontokuvausharrastuksesta. Miksi et jakaisi kuvia kuinka käyt lähimetsissä kävelyllä nauttien ns. normaalista ulkoilusta.

Olen ottanut instassa tyyliksi laittaa tarinoihin kaikkea arjen asiaa mitä nyt tulee mieleen (Helmi) ilman vakavaa otetta. Toki voisin esittää jotakin, mutta toisaalta miksi jättäisin kaikki sekoilukuvat koiran kanssa pois? Ne ovat juuri parasta sisältöä -aitoa.

Wikipedia: Helmi = koira

Itse instafeediin lataan harkiten kuvia, eikä siitä käy ilmi onko kuvat tuoreita vai vanhempia.

Pohdi kulutusta

IL: Pohdi myös kulutustasi kriittisesti. Pitääkö kuvissa esiintyvien retkeilyvaatteiden ja -varusteiden olla viimeistä huutoa? Vai voisitko esimerkiksi jakaa somessa niiden huolto- ja paikkausvinkkejä?

Tämä on varmasti hyvä nosto, mutta ei sovi meikäläiseen. Julkaisen somessa harvoin kuvia itsestäni ja nekin ovat selfie kuvia, joissa karvainen naamani näkyy. Korkeintaan niissä olisi vastuullista tuoda partavahaa tai partakonetta esiin. Varusteiden ja vaatteiden osalta on tärkeintä, että ne ovat toimivat siihen tarkoitukseen.

Pakkaspäivän vaatteeni ovat Partioaitta – UFF väliltä. Ne ovat toimivia ja se riittää, niitä ei ole ostettu minkään trendin mukaan. Goretex housut ovat noin 12 vuotta vanhat, pitäisi kyllä päivittää.

Vastuullisuus

Tämä on oma nosto eli uusi aihe. Tässä mietitään missä kuva on otettu turvallisuusnäkökulmasta.

Kaikki paikat eivät ole turvallisia kaikille. Ne eivät ole pakosti turvallisia kuvan ottajallekaan, mutta heillä saattaa ja toivottavasti on kuvien takana erilaisten suojavälinein, apuhenkilöiden tai koulutuksien kautta minimoitu riskejä.

Ennakointi, varautuminen, turvallisuussuunnittelu. Oli sitten kyse talvitelttailusta, melonnasta koskissa, jäillä liikkumisesta ym. missä voi käydä pahimmassa tapauksessa todella huonosti eli lopputuloksena voi olla jopa kuolema. Lyhyesti, älä kannusta tai rohkaise toimimaan näin tai menemään paikkaan, jos et ole varma, että vastaanottaja ymmärtää riskit ja osaa toimia niiden mukaisesti.

Heikot jäät

Hyvänä esimerkkinä voisin nostaa yhden lintukuvauksessa suositun ruovikon. Kaikki kokeneet jäällä liikkujat tietävät, että ruovikossa jää on alkukaudesta heikompaa. Samoin kuin virtapaikat ovat vaarallisen petollisia.

Minulta on menneinä vuosina kysytty missä X lintua olen kuvannut. En ole koskaan suostunut sitä kertomaan tuntemattomalle. Tutuille olen kertonut, koska olen heidän kanssa käynyt läpi seuraavan. Syynä on se, että kyseisessä paikassa on kanava, mikä on erittäin petollinen ja sitä myöten myös hengenvaarallinen henkilölle, joka ei ole varautunut siihen ja ymmärrä sen vaarallisuutta.

Olen itse liikkunut alueella alkukaudesta tiedustellen varautuen jääsauvalla sekä jäänaskalein. Joskun päällä ollut pelastautumispuku, jos olen ollut yksin tiedusteluretkellä.

Alkuvuonna meillä oli ajatus käydä ottamassa kuvat ennen kuin muut tulevat ja syntyy kuvausta häiritsevää liikettä. Tässä tullaan siihen, kun kuvauspaine tietyille lajeille on kova niin kuvaus on tehtävä rauhassa ja se onnistuu ehkä alkukaudesta.

Meitä oli kolme ensimmäisellä retkellä, kaikilla oli naskalit kaulassa. Meillä oli heittoköysi, jääsauva sekä kaira, minkä kanssa tutkimme kanavaa, että onko siitä turvallista mennä. Köydellä saadaan painavin tiedustelija (eli minä) vedettyä tarvittaessa ylös. Jäljistä päätellen, joku oli edellisenä tai sitä edellisenä käynyt kastautumassa ko. kanavassa. Kuvasta käy ilmi ettei jäihin ole pudottu kokonaan, mutta kaikki merkit ovat olleet olemassa, että niin olisi voinut käydä.

Kanavan reunalla oli paikoin puhdasta jäätä, paikoin 2 cm lunta. Jää vaihteli 15 senttimetristä 2 senttiin. Siinä oli pari kohtaa, kun olisi astunut väärään kohtaan niin olisi pudottu. Silmällä sitä oli mahdoton huomata.

Mikään varautumisesta tai suunnittelusta ei näy kuvissa, joita retkellä otimme. Sen takia en myöskään julkaise kuvia reaaliaikaisesti. En halua, että joku ”instagrammaaja” kävelee suoraan ”avantoon”, kun on saanut vinkin ”sieltä niitä kuvia saa”.

 

Lähteet ja linkit:
YLE – Päähkänäkallio
ILTALEHTI – Rakastatko luontoretkiä? Näin kerrot niistä vastuullisesti somessa
Retkipaikka – jokamiehenoikeudet

TILAA ILMOITUS UUSISTA JULKAISUISTA!