Keväinen lämpö herättää kyyt
Olenko tylsä vai mielikuvitukseton kuvaaja, koska käärmeet ovat minulle todella vaikea kohde kuvata?
Joka kevät lähden ensimmäisillä lämmöillä etsimään kyitä, se on itselleni enemmän kevättraditio kuin valokuvausreissu. Mukaan lähtee myös aina samat objektiivit: ikivanha Sigman 150 millinen vakaajaton f2.8 makro sekä Canonin yleisdokumentaarinen työjuhtani RF 24-105 – se kittipakkauksen muovitöttörö (mikä on hintaansa nähden ihan huippu!)
Tänä vuonna reissu oli 13.3., kun edellisenä vuonna kymmenen päivää myöhemmin 23.3.. Tänä vuonna lumi loisti jo kokonaan poissaolollaan.
Kyitä löytyi vain muutama, mutta yksi oli hyvin kuvattavissa, kun sää ei ollut suotuisa eikä kyy löytänyt tyyntä lämmintä paikkaa vaan vaelsi ympäriinsä etsien ns. vehreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta. Kyyn alue oli varsin suojaton eikä siitä löytynyt hyvää tuulensuojaa, mihin olisi paistanut aurinko. Aikansa pyörittyään alueella kyy taisi luovuttaa ja jäi loikoilemaan paikkaan, mikä oli sitten varmaan vähiten huono, koska siinä oli jo käyty aiemmin pyörimässä.
Pyrin aina kuvaamaan kohteita monipuolisesti, niin nytkin. Kun kuvaa tehokkaasti ja monipuolisesti ei tarvitse tulla toista kertaa?
Kävin muutaman käärmekävelyn myöhemmin, mutta en löytänyt hyviä kuvauspaikkoja. Kyitä oli tullut enemmän maastoon, mutta mitään uutta niistä ei olisi syntynyt. Jäivät sinne ja minä poistuin odottamaan kevättä 2027…
Kyykäärme kuvapankkissani
