Johdanto
Luontokuvauskenttä elää ja muuttuu Suomessa jatkuvasti. Luontokuvaus on muuttunut vuosien aikana hurjasti ja se on tällä hetkellä hyvin trendikäs harrastus. Kun massat liikkuu niin mukana tulee aina lieveilmiöitä. Olen aina yrittänyt kuvata siellä missä ei olisi isoja massoja, mutta se ei aina onnistu. En kuitenkaan koe pystyväni rauhassa ja luovasti kuvaamaan, jos paikalla on muita, joiden kuvauslinjoja pitää varoa sekä ettei omalla toiminnallaan myöskään häiritse muita alan harrastajia. Tämä on itselleni tärkeä juttu, koska samaa edellytän muilta. Huomaavaisuus on kuitenkin yksi mikä adrenaliinin vallatessa usein kentällä ensimmäisenä unohtuu.
Vuosi 2018 oli kuitenkin hyvä, pääsin tapaamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin niin Suomen maalla kuin maailmallakin. Uusia yhteystyökuvioita on viritelty ja toivottavasti vuonna 2019 saan jatkaa niiden kehittämistä sekä ylläpitoa. Hyvällä porukalla tämä harrastus on vielä hauskempaa ja antavampaa.
Katsokaamme mitä vuosi 2018 minulle antoi.
Tammikuu
Vuosi käynnistyi lintukuvauksin, kun lapinpöllö ilmestyi Viikin metsiin. Pöllöä tulikin yhtenä päivänä käytyä kuvaamassa ja muutamana etsimissä. Etelän talvesta ei ollut tietoa, mutta meri sentään alkoi jäätymään. Vähäiset kuvauskohteet saivat isot kuvaajamassat liikkeelle.
Kuukauden loppupuolella meri jäätyi niin että viiksitimalien kuvaukset pääsi aloittamaan. Alkuun saimme kuvata vain omassa porukassa, mikä helpotti kuvaustyötä.
Helmikuu
Meri jäätyi kunnolla ja pakkasjakson myötä saimme nauttia hyvistä valoista sekä pienistä lumisateista. Turvallisten jäiden mukana tuli myös paljon kuvaajia viiksitimalien ruovikkoon, joka muutti lintujen käyttäytymistä niin etteivät linnut olleet enää hyvin kuvattavissa. Pääsimme kuitenkin kuvaamaan timaleita useana päivänä, mutta silti ne parhaat ruudut odottaa vielä ottajaansa.
Maaliskuu
Koskikaran joki. Kosken virtapaikat alkoi käymään yhä pienemmiksi ja koskikarojen elintila myös. Tämä helpottaa kuvaamista tosi paljon, kun ruokailupaikkoja oli vähemmän. Kuvaajan on mahdollista odottaa lintua saapumaan tiettyyn hyväksi todettuun kohtaan ruokailemaan ja kuvata sitä siinä. Tässä koskessa oli muutama hyvä matala ruokailupaikka, jossa koskikaraa pääsi kuvaamaan sen etsiessä pohjasta ruokaa. Valoisa keskipäivän valo riitti tuomaan notkoon riittävät suljinajat, joilla lintu ja vesi saatiin pysäytettyä.
Huhtikuu
Teerien soidin käynnistyi eteläisessä Suomessa lumisessa maastossa, mikä on viime vuosiin nähden poikkeuksellista. Suon peitti tasainen lumipeite, mutta teeret eivät olleet vielä valmiita soitimella eikä soidin päässyt kunnolla käyntiin. Muutamia lintuja hangella kävi vähän mittelöimässä ja nämä kuvaustilaisuudet käytettiin hyväksi.
Kettujen Alankomaat
Kesän kettukuvauksia varten teimme lämmittelyreissun Alankomaihin, jossa elää yhdessä isossa puistossa lukuisia kettuja. Paikallisella puistolla tarkoitetaan tässä yhteydessä 34 km2 kokoista aluetta eli mikään eläintarhan aitaus ei ole kyseessä. Viiden päivän aikana kävelyä tuli 101 km, joten lepolomaksi kuvausmatkaa ei voi kutsua. Kuvia syntyi ketuista sekä kuusipeuroista sekä vähän löysimme aikaa levätäkin.
Latvia Nagli
Vesilintujen luokse Latviaan. Lähdimme MrJan Gearin testaajiksi Latvian Naglin kylään testaamaan kuinka paikalliset kalankasvatusaltaat sopivat vesilintujen kuvaamiseen kelluvista kojuista käsin. Tähän retkeen hurahti viikko hyvää kuvausaikaa kotimaan lintujen muutosta ja paikalliset silkkiuikut jäivätkin vähälle huomiolle. Tuhannet hanhet sekä härkälinnut olivat retken kuvatuimmat linnut. Lue lisää Naglista
Toukokuu
Kallbådan ja hyvät lämpöiset säät. Parin vuoden takainen Kallbådanin retki otettiin nyt uusiksi ja harmaahylkeiden osalta kuvia syntyi paljon ja hyvässä valossa. Tämä oli retken ehdoton tavoitekin mikä nyt täyttyi. Palattuamme mantereelle alkoikin keskittyminen Helsingin Kalamaratoniin ja kamera vaihtui ongeksi. Siinä lomassa etsittiin kettujen pesiä ja yksi löydettiinkin. Sieltä pesältä syntyi muutama kuva pienistä ketunpennuista.
Kesäkuu
Kettujen kesäkuu, ei kuukautta voi muutoin kuvailla. Kuvasimme 25 päivänä kesäkuussa kettuja, osana päivistä meni aamut ja illat pesäpaikoilla. Pääsimme kuvaamaan kettuja neljän eri pesän ympäristössä Espoossa. Tämä oli ehdottomasti kesäloman pelastus, kun onnistuimme löytämään kuvattavaa näinkin laajalta. Kuvapankkini täyttyi kettukuvista ja on nyt hyvin laajasti katettu tältä osa-alueelta.
Täysikuu ei ketuilla toimi, joten se hyödynnettin huuhkajan poikasella. Yksi mahdollisuus, yksi onnistuminen. Tämä aina lämmittää luontokuvaajaa.
Kuvauksellisesti kesäkuu oli vuoden paras.
Heinäkuu
Ketut vaihtuivat pieniin supikoiriin ja kuvauspaikka Helsinkiin. Nämä pienet tuholaiset aiheuttavat ristiriitaisia tuntemuksia itselleni. Niitä on kiva kuvata, niitä täytyy kuvata, jos halutaan kuvata kattavasti maamme nisäkkäitä vaikka ovatkin haitallinen vieraslaji. Luonnossa ne kuitenkin aiheuttavat isoa tuhoa ja lisääntyvät tehokkaasti, joten supikoirien vähentäminen ihmisen toimesta on enemmän kuin tarpeen.
Heinäkuussa aktivoituu myös oma hirvieläinten kuvauskauteni, kun eläimet siirtyvät metsistä pelloille. Tänä vuonna kausi oli ehdottomasti huonompi kuin edellisenä vuonna. Jonkun verran kuvia syntyi, mutta ne täydelliset kuvat jäivät puuttumaan. Lähimpänä täydellistä kuvaa oli imettävä hirviemä. Toisaalta mikä on täydellinen kuva?
Elokuu
Hääkuvaukset ja helteet alkoivat viemään voimia ja kuvauspäivät vähenivät selkeästi. Ne vähät mitä luontoon kohdistin käytin hirvieläimiin. Luottavainen hirviperhe päästi meidät kuvaamaan autosta hyvin lähdeltä. Optiikkana kuvauksessa käytin 70-200 millistä.
Syyskuu
Kuvapankin täydennystä oravilla ja tammenterhoilla sekä rentoutumisloma Kolin kansallispuistossa. Näillä askeleilla hääkuvausten välit täytettiin. Tulihan sitä Kuusamo Nature photossakin käytyä noutamassa palkinto.
Syyskuussa huollettiin ja esivalmisteltiin tulevaa kotkakuvauskautta. Uusia keloja pystytettiin sekä maastoa siivottiin kesän aikana kasvaneista korsista, jotka tulisivat sotkemaan kuvat. Jälleen oli toivoa ja uutta intoa että kausi sujuisi ongelmitta läpi.
Lokakuu
Kotkakoju käytössä. Paikalla asettui kaksi hiirihaukkaa sekä varpushaukka vieraili myös paikalla. Kotkat olivat muutaman viikon päästä paikalla, mutta sittemmin katosivat eivätkä enää palanneet. Paljon työtä, mutta kirsikat odottaa vielä poimijaansa kakun päällä.
Piristykseksi Suomenojan metsistä osui huuhkaja kameran eteen, kun olin täyttämässä ruokintaa. Kuvauspäivät vähenivät sitä mukaan kuin Suomen lähestyvästä talvesta valo.
Marraskuu
Satunnaisia kuvauspäiviä, johon osui harvinainen valoilmiö – aurinko. Hiiri- sekä viirupöllö kuvauskohteena Suomenojan tiaisten kanssa. Helsinkiin asettui hiiripöllö, joka toi kuvattavaa vähäisiin kuvauspäiviin kunnes paikka pilattiin muiden käytöksellä – en halunnut enää mennä sinne.
Hienoihin luontoelämyksiin kuitenkin sisältyi nähdä hetki, kun kanahaukka yritti napata hiiripöllön muutamaan otteeseen.
Joulukuu
Valkoinen joulu. Synkkä joulukuu ja kamera pysyi kotona, kunnes lopulta valkea maa ja metsät kannustivat tarttumaan kameraan ja kopteriin ja lähtemään kuvausretkelle.
Ulkoilua ei näinä synkkinä kuukausina ole jätetty vaan se on hoidettu lenkkeillen ja maastopyöräillen metsissä. Osuipa yksi retkiluistelupäiväkin joulun alle.
