Suomen kesäkaupungin Naantalin rantakalliolla
Naantalin Kuparivuorella on muutamia kiipeilyreittejä, pääosin trädejä, mutta myös pari sporttia. Lähdimme tutkimaan näitä reittejä ylököysikiipeilyn näkökulmasta.
Meillä oli mukana kaksi 60 metristä köyttä, jotta pystyimme kiipeämään kaksiosaisen korkeimmankin kallion (reitti n. 35 metriä) yläköydellä.
Reittien hahmottaminen vaikeinta
Seistessämme Kuparivuoren päällä katsoen muutamia pultattuja yläankkureita, yritimme samalla hahmotella 27cragsin topokuvista, mistä reitit tulevat ylös. Oli pakko vain lähteä tutkimaan…
Jos nyt menisi kohteelle, kaikki menisi niin paljon nopeammin. Tämä ensimmäinen reissu muodostui enemmän ja vähemmän koko päivän tutkimusmatkaksi, opetteluksi. Kiipeämistä ei tullut niin paljon kuin olisi ehkä halunnut. Toki kaiken uuden tutkimiseen ja opetteluun pitää varata aikaa.
Lähdin ensimmäisenä laskeutumaan Jazz, Lomamatkat ja Seneca haaraan, missä tein ankkurin puoliväliin ja jatkoin siitä toisella köydellä alas asti.
Merenpinnan tasosta löysinkin tasanteen, missä oli hyvä varmistaa ilman, että köysi menee veteen sekä tukeva seistä. Siitä oli myös hyvä yrittää ottaa koppia ja sittemmin onkia merestä rinnettä alas pyörivää kenkää.
Koska osa reiteistä on osittain pultattu, niistä pystyi hieman lukemaan reittiä.
Kuvassa näkyvä sininen köysi tulee välitasanteelta ankkurista alas ja sen tarkoitus oli vain kireänä pitää varmistaja kuivalla maalla, jos sattuisi tulemaan horjahduksia varmistaessa, putoamisessa tai laskiessa.
Muutoin kalliot olivat hienoja kiivetä. Kiipesimme kukin vuorollaan aina yhden pätkän ja palasimme alas. Lopulta kaikki kiipesi takaisin huipuille. Viimeinen kiipeilijä varmistettiin ylhäältä.
Toinen haara Pressa rock
Pieni fiasko alkuun.
Lähdin laskeutumaan toisella köydellä alas ja mukana oli kiipeilyköysi, millä oli tarkoitus kiivetä ylärinä. Heittelin köyttä sitä mukaan eteenpäin positiivista kalliota kolosta toiseen, kun sain hahmotettua reittiä. Jälleen kerran reitin hahmottaminen ylhäältä oli hankalaa.
Väärä linja
Olin pudottanut köyden ensin tuosta raosta (alla oleva kuva), oikea linja meni oikeammalta (sininen köysi). Tuosta väärästä kohdasta oli mahdoton meikäläisen taidoilla päästä ylös ja jäinkin sitten siihen jumiin. Seuraava ongelma oli, että varmistaja ei kuullutkaan minua, koska ylhäällä tuuli kovaa ja veneitä ajoi ohi. Ei auttanut kuin kaivaa vyötärölaukusta selästä puhelin ja soittaa ylös.
Sittemmin, kun linjaa seuraavalla kerralla katsoi kielekkeen päältä, näki oikeassa linjassa pari pulttia, joten ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Kokemattomuuden piikkiin…
Trädinä ja pitchinä kiivettäessä ei toki olisi tuota mokaa sattunut, jos oltaisiin lähdetty alhaalta yrittämään ylös. Kaikesta oppii.
Muuten paikka oli upea ja merenläisyydessä kiipeily toi päivään oman juttunsa.
Taustalla roikkuva sininen köysi ei ollut meidän vaan sen tarkoitus jäi mysteeriksi. Köysi oli materiaaliltaan muovinen normaali paksumpi rautakauppaköysi ja se oli sidottu pieneen puuhun rinteessä, mihin en itse tekisi varmistusta. Liittynee mahdollisesti kalliolta uimahyppelyyn.
Lopulta aika loppui emmekä kerenneet sporttireitteinä olevia Tuulenvirettä ja Kitkaseinää kiipeämään. Varsinkin Kitkaseinä vaikutti hyvin sammaloituneelta ettei sitä todennäköisesti kauheasti kiipeillä.
Yellow submarine olisi kanssa ollut kiva kokeilla.
Kohde: 27crags