Ensijulkaisu Luontokuva lehden numerossa 5/2021
Onko täydellistä Instagram seinää olemassa? Tarvitseeko sellaista edes?
Mittaako Instagram seinä tämän hetken luontokuvaajan taitoa, tasoa sekä näkyvyyttä?
Moni luontokuvaaja pitää Instagraminsa ajan tasalla julkaisten tuoretta ja ajankohtaista materiaalia, mistä sitten moni muu kuvaaja tarttuu ajatukseen saaden kuvausideoita. Tämä aiheuttaa lieveilmiöitä sekä kuvatulvaa tiettyjen aiheiden osalta. Tuntuu, että tämän päivän kiireisessä elämässä kaikki pitää julkaista heti. Julkaiseminen heti on myös kilpajuoksua sitä vastaan kuka aiheen avaa ensin ennen kuin somen kuvatulva kuluttaa sen puhki eivätkä kyseisen aiheen kuvat enää erotu joukosta. Miksi kuvien pitää erottua joukosta? No sen takia niitä kai someen ladataan, että joku niitä näkisi.
Julkaisin itse touko-kesäkuussa (2021) kaksitoista kolmen kuvan kokonaisuutta ajankohtaisista aiheista kettu, metso, karhu, mäyrä, tupasvillojen seassa liikkuva karhu, ahmaa, mäyräperhettä, lisää kettua ja karhua.
Näistä kuvista yksikään ei ollut kuvattu tänä vuonna, vain kolme ylipäätänsä 2020 luvulla, mutta olin aktiivinen ja ajan hermolla. Mikä tahansa olisi voinut olla juuri otettu. Julkaisin siis tuoretta kuvaa ajankohtaisista asioista, kun totuus oli, että keräsin voimia ja mietin, että elämässä on muutakin kuin luontokuvaus.
Pystyin esittämään seuraajilleni, että olen aktiivinen, vaikka totuus oli aivan muuta. Kuva-arkistoillani pystyisin halutessani jatkamaan tätä vuosia, mutta mitä järkeä siinä toisaalta olisi?
Voidaan kysyä, olenko julkaissut yhtään epäonnistunutta kuvaa? En ole, miksi olisin julkaissut. Toisaalta se antaisi realistisemman kuvan luontokuvauksesta, ettei kaikki retket ole mitään tähtisikermiä, että täydellistä ja laadukasta luontokuvaa tulee silmätarkennuksella (silmä tarkkana) kaksikymmentä kuvaa sekunnissa muistikorttien täydeltä. Totuus on usein, että kuvia tulee tuota tahtia, mutta ei niissä välttämättä sitä laatua ole, vaikka kalusto hyvää onkin.
Instagram seinä siis antaa täysin väärän kuvan luontokuvauksesta harrastuksena, se luo ihmisille harhaluulon täydellisestä harrastuksesta, missä ei ole huonoja päiviä eikä epäonnistuneita retkiä.
Muutoinkin elämästä saa Instagramin kautta hyvin vinoutuneen kuvan ilman hyvää medialukutaitoa.
Teerikuvat esitellään siltä aamulta kymmenestä, kun ne olivat hienosti vastavalossa. Mäyrien yhteydessä unohdetaan ne retket kuin metsässä oli vain hyttysiä ja vihainen metsäkaurispukki huutamassa sinulle, vaikka ne ovat niitä ikimuistoisia retkiä. Pelkäät puun alla pimenevässä metsässä, kun metsäkauriin hullu huuto kiertää sinua kuin hai laivaa näkemättä kaurista. Toisaalla karhuja vain pyörii kojun edessä, vaikka oikeasti kolmeen yöhön saattoi osua vain muutama hyvä hetki, mitkä kuvattiin tehokkaasti ja monipuolisesti.
Kettuperhettä kuvatessa vuorostaan yritän kuvata mahdollisimman monipuolisen setin aina hyödyntäen maisemia, mutta pääosan kuvista otan tunnistamattomasti. Tämä mahdollistaa monipuolisen julkaisun ja käytön tulevaisuudessa. Aikoinaan julkaisin kuvan, missä näkyi ketun lisäksi rakennusliike ja työmaanumero. Kuulin myöhemmin, että rakennusyhtiöön oli soitettu ja kyselty työmaan sijaintia – varmaan kettukuvien toivossa. Oikeasti kuva oli vanha eikä ajankohtainen tai oli se ajankohtainen vuodenkierron suhteen, mutta ei siltä vuodelta eikä edes ketun pesä siellä ollut.
