Tänäkään vuonna ei ollut mahdollista lähteä kuvaamaan ruskaa pohjoiseen, joten ensimmäiset syksykuvat piti lähteä ottamaan kotoisen elementin eli veden läheltä. Viime päivinä on tuullut enemmän tai vähemmän, mutta usein myös sade on ollut mukana säässä – ei kovin motivoivaa lähteä kuvaamaan. Eilen illaksi luvattiin kovempaa tuulta, mutta myös sadetta. Lähdimme Lauttasaaren kärkeen katselemaan miltä siellä näyttää, kun sadetta ei näkynyt.
Ensimmäisenä havaintona teimme että vesi oli tosi korkealla, mikä mahdollistikin sitten muutaman erilaisen kuvan.
Kuvailin rantakivikossa merellä päin, kun viereeni ilmestyi kalastaja heittelemään merelle. Kalastaja pysyikin hyvin paikallaan ja pidempiä valotusaikoja pystyi käyttämään. Tässä kuvassa valotusaika on viisi sekuntia.
Lauttasaaren rannat ovat siitä mukavia paikkoja kuvata että siellä on mahdollista kuvata rantaviivaa myös eikä ainoana vaihtoehtona ole kuvata merelle. Lounaistuuli on parasta ottaa vastaan Särkiniemen kärjessä, jonne aallot tulevat suoraan lähes avomereltä.
Purjelautailija pääsi yllättämään kuvaajan täysin. Kiireessä muutin asetuksia sekä rajausta että onnistuin saamaan lautailijan lähes pysäytettynä kuvaan, mutta silti mereen eloa. Valotusaika 0.4 sekuntia.
Suoraan merelle. Muutama saari horisontissa erottuu myrskyiseltä mereltä. Tämän tyyppisissä kuvissa tykkään käyttää 0.5 sekunnin valotusta ( +- kaksi pykälää valotusta), silloin veden liike on tallentuu parhaiten. Valotusajan määrää paljon veden vauhti sekä muut olosuhteet. Kokeilemalla löytää usein nopeasti oikean valotusajan.
Tallink Shuttle suuntaa merelle. Isoa aaltoa ei tietenkään tule juuri silloin kun sitä tarvitsisi. Valotusaika 0.3 sekuntia.
Hetki tämän kuvan jälkeen alkoi satamaan ja pian satoikin niin että autolla kotiin ajamiseen sai ihan keskittyä pimeässä illassa.
