Susien ja karhujen kuvaamista piilokojusta syksyllä

Syysloma, pitkän koronakesän jälkeen oli mahdollista suunnata yksin retkelle kameroiden kanssa lataamaan akkuja

Hääkuvaus Ikaalisissa määritteli syysretken ajankohdan. Ruskan värit valuivat hiljaa alas pohjoisesta. Olin suunnitellut reissulle neljä isointa etappia:

  1. Kuhmo, käydä moikkaamassa Lassi Rautiaista ja hänen kojualueella liikkuvaa susilaumaa ruskamaisemissa
  2. Maakotkat Kuusamossa Kuusamo Nature Photographyn kojuilla Juhtivaarassa
  3. Kuusamon maisemat
  4. Utajärven maakotkat Finnaturen kojulla

Lähdin ajamaan 19.9.2020 Ikaalisista Kuhmoon, autoon oli rakennettu sänky sekä kaikki muukin oli mietitty niin, että tauot oli mahdollista pitää tien päällä ja nukkumaan pystyi käymään hyvinkin nopeasti. Äänikirjat pyörivät radiossa ja kilometrit taittui, osa äänikirjoista oli niin mukaansa tempaavia ettei meinannut lopettaa ajamista vaikka väsymys alkoi painamaan.

Matkassa oli kameroita ja objektiiveja joka lähtöön eikä muuta sovittua kuin olla kahden viikon päästä takaisin. Mukana Canon R6, uutena runkona vailla isompaa kokemusta sen käytöstä.

Seuraavissa bloggauksissa lopputalven aikana puran reissun kuvia ja tarinoita. Mitä ehkä tekisin toisin ja mitä tekisin samoin.

Kiitos jo tässä vaiheessa kolmelle luontokuvauspalveluita tarjoavalle yritykselle, jotka mahdollistatte kuvausmahdollisuudet upeiden eläinten ja lintujen suhteen reissuni aikana.

PÄIVÄ 1 – Wildlife Safaris Finland, Kuhmo

Syyskuvaus suurpetojen parissa on aina kiehtonut minua, yksi syy siihen on värimaailma ja toinen on se, että kuvauspäivä on lyhyt. Valot eivät ole samaa kuin kesäyönä, mutta kopissa ei tarvitse olla 14-16 tuntia päivässä hereillä. Varsinkin yksin kuvattaessa se on pitkä aika olla tarkkaavainen ympäristöön.

Syyskuun loppupuolella kuvaustahti oli, että kojuille noin klo 14 ja sitten 18-19 aikaan pois riippuen valosta. Olin valinnut ensimmäiselle päivälle keskeltä lampea tämmöisen pienen kopin, jota myöhemmin kutsuin tonnikalapurkiksi. Kojussa oli edessä ylä- ja alakuvausaukot, mikä näkyy päivän kuvissa kuvakulman suhteen.

Alakuvausaukko toimi aivan perkeleen hyvin vaikka ahdasta kopissa oli. En voisi kuvitella, että 190cm ja 100kg atleettisen voimistelijavartaloni kanssa siellä olisin kesäyötä ollut. Sen verran jalkoja puudutti illalla, toki olihan minulla mukana kaksi reppua tavaraa.

 

Sää oli koko päivän sateinen ja pilvinen, mutta silti hyvin tyyni. Onneksi kiedoin saappaat repun sadesuojaan, että ne olivat illalla kuivat.

Nuoret sudet ja lapsenvahdit

Sudet liikkuivat lähes koko päivän, kuvasin ihan älyttömästi kuvia. Osa syynä tähän oli varmuudella se, että käytin Canon R6:n äänetöntä kuvausta 20fps. Eihän minulla ollut mitään kosketuspintaa hallita tuolla nopeudella kuvaavaa äänetöntä kameraa. Äksällä sentään räksytyksestä ymmärtää deletoitavan kuvan määrän.

En voi kuvitella, että olisin saanut ilman R6:sta näitä kuvia. Isoin syy on kääntyvä näyttö, koska en olisi saanut itseäni fiksuun asentoon kojussa normaalin peilillisen kanssa. Tavaroita olisi pitänyt ottaa ulos ja viedä vaikka autolle kävelymatkan päähän. Uusi kamera näytti voimansa heti vanhalle työjuhdalle.

Kuvaustilanteita oli paljon ja ne toistuivat, joten sain uusintoja sekä uusinta tarkennuksia vaikka silmätarkennus toimi hyvin. Deletoitavissa kuvissa oli enemmän toistoa kuin epätarkkuutta, uusi ongelma.

Optiikkana käytössä EF 400 2.8 L IS II USM ja 70-200 2.8 L IS II USM sekä 1.4x ja 2x jatkeet. Tässä olisi ollut parhaana kombona 70-200 tilalla 100-400!!!

Karhut

Useampi karhukin kävi paikalla, mikä mahdollisti niiden kuvaamisen myös. Tietysti kohteen tasalta aivan vesirajasta, täydellistä! Uimassa ei kukaan käynyt, en olisi mennyt minäkään.

Karhuilta rauhallista tallustelua, ei mitään nopeita tilanteita muutoin kuin pari ruuan kaappausta kauempana.

Valot syksyllä

Syksyllä pilvinen ja sateinen päivä sopii hyvin lammelle. Tasainen valo ja pienellä ylivalotuksella valotettuna pehmeät kohteet taustan kera toistuvat hyvin. Värit toistuu hyvin kauttaaltaan ja valovoiman ja ISO arvon kautta suljinajoissa ei ole mitään ongelmaa.

Aurinko paistaa lähes koko päivän syksyllä vastaan eli kirkkaana päivänä tulisi kovaa vastavaloa, varjoja sekä jonkun osan puhkipalamista. Iltaa kohden, kun aurinko laskee puurajan taakse valo pehmenee ja siinä kohtaa olisi huippukuvien paikka. Tämän efektin näette puolipilvisen päivän (3) kuvissa.

Kesällä lammelta on otettu aivan huippukuvia huippuvaloissa auringon osuessa eläinten turkkiin – joku päivä! Lammella on kuutisen kojua, joten eri kuvakulmia ja suuntia riittää.

SUDET

KARHUT

PÄIVÄ 2

Metsäkojulla, uusi paikka minulle kuvata.

En ole aiemmin ollut Lassin metsäkojuilla, en edes tiennyt, että ne ovat näin lähellä suoaluetta – oikeastaan suoalueen oikeassa päädyssä. Tämä muodosti nyt kokonaiskuvaa alueesta, luvanvaraisesta rajavyöhykkeestä.

Sää oli jälleen pilvinen ja sateinen, olimme Lassin kanssa kahdestaan metsäkojuilla – kumpikin omassaan.

Kojuille tultaessa jouduimme tosin metsätöihin, iso puu oli kaatunut yön aikana aivan kojun viereen. Onneksi se ei ollut osunut, koska puulla oli sen verran kokoa, että se olisi rikkonut kojun. Saimme puuta siirrettyä sen verran, että se ei ollut enää tiellä ja se voitiin hoitaa seuraavana päivänä sahalla pois.

Sudet liikkuivat suolla ja karhukin kävi useamman kerran. Karhu viihtyi haaskalla ehkä liiankin hyvin estäen susien tulon. Lopulta karhu oli kylläinen ja oli nuorien susien aika tulla alueelle. Sain poimittua niistä hyviä kuvia maisemassa ja ruskan väritkin näkyivät jo. Vielä ei täydellistä maaruskaa ollut, joten jouduttiin tyytymään myös vihreään väriin maastossa.

Loppuiltapäivästä maakotkakin lehahti paikalle hetkeksi.

Optiikkana sama setti, mutta gallerian kuvat seuraavin millein:
400mm – 8 kpl, 560mm – 5 kpl, 800mm- 22 kpl sekä muutama 20-250mm.

Kiva miljöö, missä mahdollisuus kuvata metsäiseen ympäristöön tai suon suuntaan riippuen missä eläimet liikkuvat.

PÄIVÄ 3

Takaisin lammelle, sääennuste lupasi aurinkoa. Otin kojun melkein vasemmasta reunasta, vähän isomman tällä kertaa. Tässä kojussa oli kuvausaukot kaikkiin suuntiin sekä päädyissä matalalla. Tänne olisi voinut virittää ainakin 10 kameraa!

Eläimet liikkuivat ihan eri tavalla kuin ensimmäisenä päivänä ja olivat paljon vähemmän kuvattavissa. Tapahtumat sijoittuivat muutamaan ryppääseen ja hetkittäin valo oli myös niin kova ettei kannattanut kuvata – olihan minulla jo ensimmäiseltä päivältä aika monta kuvaa tallessa. Yhteensä kuvia taisi siltä päivältä tulla lähemmäs 10000, en ole ihan varma tuosta luvusta, mutta sitä tuo jälkikäteen vähän vaikuttaa. UPS!

Pilviharso toi mahdollisuuden kuvata

Pilviharso auttoi kuvauksissa ja loi tasaista valoa, mutta silti kimallusta maastoon. Valo oli erilainen kuin ensimmäisenä päivänä, mutta ei näissä kuvissa kuitenkaan liian kova makuuni.

Kolme päivää vihrähti nopeasti

Tosiaan, siinä ne kolme päivää olivat. Ne menivät blogissa yhtä nopeasti kuin paikan päällä. Uusia tuttavuuksia syntyi ja kuulumisia vaihdettiin kojusta toiseen WhatsAppilla sekä illalla saunassa.

Koronaepidemian vaiheista ei tiedä vielä vuoden 2021 osalta, mahdollistaako se kotimaisten matkaajien käymisen piilokojuilla kuvaamassa extempore vai tuleeko ulkomailta vuoden 2020 peruttujen matkojen kuvaajien ryntäys Suomeen täyttäen kojut ja tehden kotimaan matkailusta enemmän suunnitteluun ja ennakkovaraukseen perustuvaa, aika näyttää.

Alla vielä viimeisen päivän kuvagalleriaa:

 


YHTEISTYÖSSÄ:

WILDLIFE SAFARIS FINLAND