Silkkiuikkujen kosiomenot ovat näyttävä rituaali
Yksi kevään vakioita on silkkiuikkujen soidinmenojen kuvaaminen. Silkkiuikut saapuvat huhtikuun loppupuolella tuttuun lahteen, missä niitä on kymmeniä pareja.
Soidinmenoihin liittyy monen moista seremoniaa ja niiden kaikkien kuvaaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä jääkylmässä vedessä. Oikeat kuvakulmat ja valot saavutetaan tässä paikassa vain vedessä kelluen.
Aiheesta voi lukea lisää alla olevasta blokkauksesta:
Korkea vedenkorkeus
Tänä keväänä merivedenkorkeus oli kuvaajan puolella ja kaikki ruoko oli pinnan alla. Se tarkoittaa pitkiä kuvauslinjoja sekä mahdollisuutta kuvata ruovikon sisällä, missä parittelupesät / -lautat yleensä ovat.
Tänä keväänä laitoinkin panokset paritteluiden kuvaamiseen ja seurasin kojusta muutamaa parittelupesää useana aamuna 2-3 tuntia kerralla. Huippuvalojen ollessa lyhyet, olisi toivottavaa, että koirasuikku olisi valmis silloin, kun pitää.
Onnistuin saamaan erilaisissa valoissa kuvattua tämän pyhän toimituksen, mutta en päässyt kertaakaan yhteen kuvalinjaan mitä olisin halunnut. Jotain siis jäi keväälle 2022 tehtäväksi. R5:n 20 fps on hyvä suljinnopeus näihin nopeisiin tilanteisiin, missä moni asia tapahtuu sekunnin sisällä. Sen kaikki vaiheet on kiva saada talteen, tarkkoina!
Yleensä olemme kellumassa Emilian kanssa, mutta työkiireet veivät hänet töihin pilvisenä viikonloppuna. Kellumaan oli päästävä ja otin uimamaisteri Hautamaan mukaan kellumaan. Päästään jossain vaiheessa kuulemaan hänen blogissaan myös miltä operaatio tuntui.
