Siliävuoren topo julkaistiin The Topossa 11.7.2026. Uusi kiipeilykallio hienon Reventeenvuoren rinnalle tarjoamaan monipuolista ja erilaista kiipeilyä hieman matalimmissa vaikeustasoissa.
Toposta kalliolle löytyy tätä kirjoittaessa 11 sporttireittiä sekä 7 trädiä. Joitakin reittejä on projektina ja myös suunnitteilla. Alla olevasta kuvasta näkyy, että viivoja on piirretty 24, eli lisää on hyvin todennäköisesti tulossa vielä tänä kesänä!
Kalliolle on helppo löytää, koska parkkipaikka on hyvin merkattu ja siitä lähtee kyltin osoittama polku synkkään kuusimetsään. Metsän läpi kulkee selkeä polku ja ennen kuin huomaatkaan olet jo kalliolla. Muistakaa lukea The Toposta lähestymisohjeet, jotta suhteet yksityistien omistajiin pysyy hyvinä.
Itse kallio on hyvin selkeä ja reitit löytyvät pienen pähkäilyn jälkeen, kun saa kiinni muutamista kiintopisteistä eli reiteistä. Kalliota ei pääse katsomaan kaukaa edestä vaan oleskelualue on vain muutaman metrin levyinen suikale kallion alla. Siksi hahmottaminen onkin alkuun hieman haastavaa.
Kallion päälle pääsee vasemmalta ja oikealta, mutta oikea on helpompi. Osa ankkureista on saavutettavissa ilman laskeutumista, mutta osalle pitää laskeutua. Puita laskeutumiseen on hyvin. Näin ollen kallio sopii myös yläköysittelyyn. Kävimme raivaamassa yhden puun pois polulta, mikä oli siihen kaatunut. Nyt puu makaa kyljellään polun vieressä, mutta ei haittaa kulkemista eikä synnytä uusia polkuvariaatioita maastoon.
Lähdetään purkamaan mitä uutta on tullut kiivettäväksi…
Kallion historiaa
Blogia tehdessä tuli mieleen kysellä paikalliselta Mikko Pelkoselta kallion historiasta sekä sen saattamisesta nyt kesällä 2026 kiipeilykuntoon, josta pääsemme nauttimaan. Mikon vastauksia lukiessa heitän saman haasteen lukijoilleni – putsatkaa ainakin yksi reitti joka vuosi niin kalliot pysyvät kitkaisemmassa kunnossa eikä reitit sammaloidu umpeen. Tänä vuonna ohjasin omaa panostani Kauhalaan, mutta siitä toisessa blogissa myöhemmin. Miksei keväällä voisi tehdä ihan puhdistusreissuja kaveriporukalla? No nyt kuitenkin takaisin pihviin eli kuinka Siliävuori syntyi.
Ymmärtääkseni Siliävuoren kallio on ollut pitkään joidenkin henkilöiden tiedossa, mutta aktivoitiin vasta keväällä 2026 projektiksi, minkä antia saamme nyt nauttia. Mistä idea lähti nyt laittaa kallio kiipeilykuntoon?
- Siliävuoren kallion löysivät jo vuonna 2011 Kuusaan miehet Mikko Tukiainen ja Pasi Kytö, mutta avasivat tuolloin sinne vain kaksi reittiä. Kun olin muissa topojutuissa Mikon kanssa tekemisessä, niin taisin mainita hänelle ohimennen, että me puolisoni Marin kanssa kiivetään vain helppoja linjoja. Näinpä hän opasti meidät Siliävuorelle, ja kehotti hankkimaan luvat kallion kehittämiseen. Ihastuimme heti Siliävuoreen. Se on aivan huikean hieno. Ja neitseellisen kallion ensimmäisten linjojen kiipeäminen trädinä on ihan maagista. Samalla tajuttiin, että tämä kallio tarjoaa paljon mahdollisuuksia meidän kaltaisille perustason kiipeilijöille. Siitä se innostus sitten lähti.
Ensimmäiset paljastukset uudesta kalliosta Iitistä tulivat somessa itselleni vastaan kesällä. Kuinka monta talkoolaista teitä oli kalliota puhdistamassa sekä suunnittelemassa reittejä, koska projekti vaikutti etenevän aika vauhdilla.
- Joo iso kiitos kaikille talkoolaisille ja yhteistyökumppaneille, kallion isännälle kouvolalaiselle Kiilalle, Lahden seuran osallistujille, Kiipeilyliiton toimijoille, jopa muutamalle Alppikerholaiselle sekä Kuusaan ukkeleille. Meidän kahden voimavaroin tämä homma ei olisi edennyt varmaan mihinkään. Eli talkoolaisia oli noin 15, lähtien pulttauksen perehdyttäjistä Miika Mustosesta ja Jussi Pöyhösestä jatkuen sitten perustyön tekijöihin. Homma meni itse asiassa aika luontevasti, kun tiedostin urakan olevan liian suuri minulle itselleni. Haastoin ihmisiä mukaan seurojen, iittikiikut-yhteisön ja sosiaalisen median kanavissa, ja oikeastaan ne kaksi talkoopäivää, jotka pidettiin, olivat ratkaisevat. Miska Suoreijuksen hyvät drone-kuvat auttoi suunnittelemaan reittejä etukäteen ja sitten talkoissa jaettiin niistä vastuut kaikille halukkaille. Ja kun usea sai oman projektin, niin kenellekään ei tullut liian isoa urakkaa, ja homma maistui pääasiassa mukavalta ja mielenkiintoiselta.
Osaatko yhtään arvioida kuinka monta työtuntia tai työpäivää kallion saattaminen tämän hetken kiipeilykuntoon on vienyt?
- En oikein osaa… Oisko projektin, eli yhden reitin tekijältä mennyt siihen kaksi päivää….? Eli jos linjoja on se 18, niin tekisikö se sitten jotain 300 tuntia… ja muu työ siihen päälle…? Tämä on ihan arvailua, ei pidetty kirjaa. Mulla ja jollakin toisella meni ehkä jossakin vaiheessa homma jo överiksi, ja vaimo kyllä siitä sitten huomauttikin, ja piti ottaa vähän etäisyyttä. Ja kyllähän sen siten huomaa, jos porukalla alkaa pinna kiristyä, niin sitten kannattaa lähteä vaikka uimaan.
Olet toiminut puuhamiehenä myös Reventeellä. Onko sinulla ajatuksia, miten reittien puhdistukseen varsinkin keväällä saisi enemmän ylläpitovoimaa kiipeilijöistä?
- Niin, siis asun Iitissä, tässä Kouvolan ja Lahden välissä, missä on Suomen parhaat kiipeilykalliot. (Ehkä vähän subjektiivinen mielipide…?) Mutta siis olen lahtelaisen Kiipeilyseura Kitkan jäsen, joka isännöi Revennettä nykyään, en minä yksin, mutta kun asun tässä lähellä, niin tulee pyörähdettyä ehkä keskimääräistä useammin kalliolla. Topon luominen Reventeelle mm. Toni Fohlinin ja Miika Mustosen avustamana oli kyllä mielenkiintoista. Ja nyt Siliävuori tuli siis kouvolalaisen Kiipeilykerho Kiilan hallintaan. Esittämääsi kysymykseen minulla ei ole vastausta. Sen olen kuitenkin huomannut, ettei kallioiden puhtaus korreloi lähellä asuvien kiipeilijöiden määrään, eli paljon on niitä, jotka vaan nauttii toisten työn hedelmistä ja kuorii kermat päältä. No en minäkään mikään kallionpuhdistuksen ahertaja ole, mutta olen haastanut ihmisiä putsaamaan vaikka vain yhden linjan kesässä. Ja kun itse teen sen, niin laitan siitä kuvan someen. En kehuakseni, vaan muistuttaakseni asiasta, sekä siitä, ettei kukaan ole yksin siellä teräsharjan varressa, vaikka joskus siltä tuntuisi.
Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä niin haluatko lyhyesti kertoa, vaikka palloin, että mistä lähtee uuden kallion avaamiseen työvaiheet ja mitä kaikkea siinä pitää huomioida?
- Löydä hyvä kallio, huonoon ei kannata käyttää aikaa ja rahaa.
- Selvitä kallion maanomistaja ja kysy lupa kallion kehittämiseen. Tämä saattaa vaatia psykologista silmää ja kärsivällisyyttä. Pultattua kiipeilykalliota ei synny ilman maanomistajan lupaa, ja se pitää hyväksyä.
- Mieti miten kalliolle kuljetaan, autot pysäköidään ja miten siellä tulee toimia, ettei siitä synny ongelmia jatkossa.
- Mieti yhteistyökumppanit. Mikä seura tai yhdistys kantaa vastuun hankkeesta? Yksinyrittäminen ei ole välttämättä paras ratkaisu.
- Jos pulttauslupa saadaan, kannattaa hankkia siihen asiantuntevaa apua ja tukea kiipeilyliitosta.
- Sitten alkaa se varsinainen työ, eli reittien suunnittelu, putsaaminen ja mahdollinen pulttaaminen. Se vaatii paljon aikaa ja voimavaroja, eli vaatii vastuun jakamista.
- Tiedota ja viestitä laajasti, mitä on tapahtumassa.
- Laadi hyvä topo ja julkaise se. Ja kerro siitä kavereillekin.
Halkeamia trädikiipeilijöille
Siliävuorelle on tätä kirjoittaessani seitsemän tradireittiä 4 – 5+ tasoon eli helppoja reittejä, mutta ei kuitenkaan ihan aloitteleville trädikiipeilijöille. Reitit ovat hyvät varmistaa, mutta paikkojen etsiminen voi olla välillä vaatia hieman silmää. Tämä siis sopii hyvin kiipeilijälle, jolle kyseinen taso on ns. mukavuustasoa ja sitä kautta voi lähteä harjoittelemaan varmistamista ja paikkojen löytämistä.
Yleisilme on släbimäinen, mutta Nalkkilan liukkaus puuttuu
Kallio on pääosin hyvin positiivinen ja släbimäinen, mutta ei kuitenkaan yhtä liukas kuin Nalkkila. Reitit ovat otekiipeilyä eli halkeamissakaan ei tarvitse osata jammailla. Näin ollen sopii myös aloittelijoille lähteä harjoittelemaan ulkokiipeilyä.
Reittien pituudet ovat siinä 20 metrin molemmin puolin, joten kiivettävää riittää sopivasti.
Aurinko paistaa kalliolle aamusta ja aamupäivän. Iltapäivällä 13-14 maissa aurinko kääntyy eikä enää paista kuin ylös eli kesäkuumalla voi kiivetä varjossa.
Käydessämme kalliolla muutama reitti valutti ja oli hieman märkiä, mutta muualla oli kuivaa. Yhden kerran arvion mukaan on vaikea sanoa, kuinka kallio kuivuu sateiden jälkeen.
X eli irtokivi alas
Kun reittejä on putsattu halkeamien osalta mullasta ja muusta aineesta alkaa kallio elämään. Kovat sateet ja vesivirrat saavat lopun maa-aineksen liikkumaan ja kulumaan erilailla. Se taas voi aiheuttaa tilanteen, että aiemmin tukeva lohkare alkaakin olemaan irti, kun sitä tukenut maa-aines on alkanut kulumaan uusien virtauksien johdosta pois. Nämä kivet on hyvä merkata X kirjaimella, jotta muut tietävät lohkareen olevan irti tai irtoamassa. Tämän yllä olevan lohkareen toinen kiipeilypari merkkasi ja kiipesin sivusta toista reittiä sen ankkurille vääntöraudan kanssa tutkimaan lohkareen kiinnitystä. Se oli oikeastaan enemmän palapeli kuin voima-asia.
Lohkareen päällä oli pienempi kivi sen takana, mikä heilui myös. Sen kun nosti pois oikeassa kulmassa olikin koko lohkare irti eli tämä pienempi irtonainen kivi vain kiilasi isompaa paikalleen. Otettiin hallittu pudostus tyhjentämällä alapuolinen alue ja köydet vedettiin sivuun, ja pudotettiin lohkare alas. Näin paikka on yhtä kiveä turvallisempi kiivetä!
Pasin soololinja, 5
Tämän reitin kiipesin trädinä ja reitin aika yläosassa nappasin kiinni lohkareesta mikä olisi tullut syliin, jos olisi yhtään enemmän varannut painoa siihen vetoon. Nopea irroitus lohkareen reunasta ja X mankkapalalla kylkeen. Kun Jenna kiipesi kakkosena ylös siivoten reitin varmistuksista oli aika pudottaa irti kivi alas. En itse ankkurilta huomannut, että suosikkiköysisuojani oli ainoana alla, kun kurotin kuvaamaan videota.
Suora osuma köysialustaan. Ihan kuin se olisi aseteltu ottamaan lohkare vastaan. Voisi jopa epäillä, että tässä tähdättiin…
Hallitut kivien, lohkareiden ja muun aineksen pudottaminen tuo turvaa muille kiipeilijöille sekä varmistajille tulevaisuudessa.
Muistakaa aina, jos pudotatte kiviä varmistaa, että alhaalla ei ole ketään. Varsinkin isot kivet släbillä osuvat usein pudotessa kallioon ja saattavat lohjeta ja kiviä saattaa lentää kauaskin pudotuslinjasta. Pyrkikää aina heittämään kivi alas vierittämisen sijaan, näin sirpaloitumisen vaara pienenee.
Putsaus ja projektointi
Kallion putsaus on vielä kesken ja osa reiteistä projektointi tai suunnitteluvaiheessa. Jään näiden osalta mielenkiinnolla odottamaan, mitä muutamien reittien kohdalta paljastuu.
Kun kyse on uudesta kalliosta, on mahdollista että reitit hieman elävät vielä, kun kallio saattaa lohkeilla tai irtonaista kiviainesta löytyy halkeamareiteiltä. Pienten jalkaotteiden kohdalle taas toivon kestämistä, koska joskus ne ovat avainasemassa nousun kohdalla.
Ensinousu: Sen siliän tien, 6a
Vasemman sektorin vasemmasta laidasta ensinoustiin Sen siliän tie, 6a samana iltana.
Topossa reittiä kuvaillaan: ”Tyyliltään vaihteleva reitti, jolla pääsee nauttimaan kallion monipuolisista otteista.” Itse en päässyt kokeilemaan reittiä, koska aika alkoi loppumaan. Isommin syy oli kuitenkin sormivammassa, mikä estää tiukemmat krimpit. Toivottavasti vielä tällä kaudella tie vie siliän tien huipulle puhtaana suorituksena.
Kiitos kallion avaamisesta sen tiimille!
