Aiemmin julkaisin blogitekstin karhukuvista, kun tein niistä ensimmäisen osion uuteen galleriaan. Usein netissä näkee nykyään paljon kuvia karhuista ja niistä lähes kaikki on otettu kojuista. Karhun kohtaaminen luonnossa on aika harvinaista ja vielä niin että sen saisi hyvin kuvattua, karhu kun väistää ihmistä ajoissa. Kaupallisia karhukojuja löytyy itärajalta useita, joista itse olen tykästynyt käyttämään Ari Sääsken Wild Brown Bearia. WBB sijaitsee Kuhmon lähellä Vartiuksessa seitsemän tunnin ajomatkan päässä Espoosta. Keräilin bloggaukseen tältä kesältä ns. behind the scenes -kuvia, joita harvemmin näkee. Oikeat karhukuvat löytyy sitten sieltä galleriasta.
Pääosan sesongista aikataulu on seuraava: kojuille lähdetään kello 17 aikoihin ruuan jälkeen eväät repussa. Vanhat konkarit yleensä taapertavat itse etukäteen jaetuille kojuille tai sitten mennään porukalla pitkänä jonona, riippuu paljon yön porukasta. Alueelta löytyy 17 kappaletta 1-3 hengen kuvauskojuja, joista on kuvausaukot eri puolelle aluetta. Maisema vaihtelee metsästä suohon ja kahden eri lammen ympäristöön. Kuvausetäisyydet vaihtelevat myös, joissakin kojuissa karhut saattaa tulla ihan “ovelle” tai sitten välissä on lampi joka vie karhut kymmenien metrien päähän. Kun on alueella käynyt ja viettänyt joitakin öitä eri kojuissa alkaa hahmottamaan eri mahdollisuuksia ja erilaisia kuvia mielessään upeissa valoissa tietenkin. WBB:n kotisivuilla on hyvät esittelyt kojuista kuvausilmansuuntineen, mutta vasta käymällä paikanpäällä itselle hahmottui se mitä ja mistä haluan kuvata. Tätä suunnitelmaa hankaloittaa tietenkin se että karhut pitäisi vielä saada oikeassa valossa kävelemään oikeaan paikkaan. Helpon kuuloista? Aamulla seitsemän aikaan sitten kömmitään yhtä aikaa pois kojuilta aamupalalle vaihtamaan yön kuulumisia ja kohokohtia. Reippaimmat on valvoneet koko 14 tunnin ajan ja laiskimmat ja rohkeimmat ovat nukkuneet osan ajasta, kaikissa kojuissa on mahdollisuus myös nukkua. Kojuissa on ohuet makuupussit valmiina, mutta itselläni oli järeämpi makuupussi matkassa, kun yölämpötilat olivat nollassa. Oma makuupussi on kuitenkin aina oma ja sen käyttölämpötilat tuntee. Keskellä kesää taas helteen iskiessä pelkät alushousutkin tuntuvat kuumassa kojussa liialta, juomista kannattaa varata mukaan.
Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä mikä on paras kuvauskalusto karhukojulle, no siihen kysymykseen on vaikea vastata. Itse tykkään kuvata niin että minulla on toisesta kuvausaukosta 500 mm tele ja toisessa sitten 70-200 mm. Välillä tosin tuo 500 mm oli liian pitkä ja 200 mm liian lyhyt. Kun lähdetään kuvaamaan maisemaa karhun kanssa lienee vastaus jotain 24-300 mm väliltä. Sitten kun mukaan sotketaan kameroiden kennojen eri koot mitkä vaikuttaa polttoväleihin niin kalustosoppa on valmis. Yllä olevat millit on kirjoitettu niin että käytössä on FF eli full frame eli täydenkennon 35 mm kinovastaavuus runko. Telejatkeilla pystyy pelaamaan myös, mutta ne vähentävät ikävästi valovoimaa varsinkin hämärän aikaan. Lisäksi kojulla on merkitystä sekä sillä mitä haluaa kuvata: passikuvia karhun naamasta vai auringonlaskumaisemaa missä karhu tepastelee.
Lyhyesti vinkkinä pohtijoille:
Jos objektiivissä on vakaaja tai käytössä jalusta (tai tukena hernepussi), suurin aukko 4 tai enemmän ja kamerassa on käyttökelpoinen ISO 3200 niin sillä pärjää valovoiman puolesta aika pitkälle valoisassa kesäyössä. Muutamia kertoja nostin ISO-arvon 6400, mutta pääosa kuvista valottui ISO 400-3200 väliin objektiivin valovoiman ollessa 4 tai vähemmän. Karhu on kuitenkin sen verran iso ettei sen liikkeen pysäyttämiseen tarvitse kovin kummoisia suljinaikoja (toisinkuin lintukuvaus). Jos kohdalle osuu tappelu, juoksu tai muuta toimintaa on tilanne sitten täysin toinen. Myös sarjakuvaus toimii, usein vähintään yksi kuva sarjasta on tarkka, jos pelkona on kuvan tärähtäminen mikä ei liity kohteen liikkumiseen.
Noniin, palataan behind the scanes kuviin ja Aulikseen, meidän suosikki nuuskuttelijaan.
Karhujen lisäksi kojuista on mahdollista kuvata ahmaa, mikä vierailee satunnaisesti eri kojujen lähistöllä. Toinen yleinen harhailija alueella on kettu, joka ei niin välitä ruuasta, mutta seikkailee alueen halki. Hyvällä tuurilla voit nähdä sudenkin tai ainakin kuulla. Suden ulvonta hiljaisessa kesäyössä on kokemisen arvoinen hetki.
Joidenkin mielestä kaupallinen kojukuvaus on huijausta, mutta ilman sitä vain murto-osalla olisi mahdollisuus päästä näkemään ja kuvaamaan suurpetoja Suomessa. Loppujen lopuksi jokainen ottaa kuvansa itse vaikka joku olisi jo kuvalle raamit valinnut. Kojut myös virkistävät mukavasti luontomatkailua ja houkuttelevat Suomeen ulkomaalaisia turisteja ja luontokuvaajia näkemään ja kokemaan läheltä aidon metsän kuninkaan.
Loppuun pitää laittaa maininta eli vaikka Wild Brown Bear on hyvin esillä kirjoituksessa ja kirjoitus on rakentunut heidän kojujen ympärille niin tämä ei ole maksettu mainos.
PS. Oli kivaa, pakko palata uusien ideoiden kanssa
PSS. Käykää myös vilkaisemassa Aviranin kotisivut