Retkikohteena Wild Brown Bearin karhukojut

Aiemmin julkaisin blogitekstin karhukuvista, kun tein niistä ensimmäisen osion uuteen galleriaan. Usein netissä näkee nykyään paljon kuvia karhuista ja niistä lähes kaikki on otettu kojuista. Karhun kohtaaminen luonnossa on aika harvinaista ja vielä niin että sen saisi hyvin kuvattua, karhu kun väistää ihmistä ajoissa. Kaupallisia karhukojuja löytyy itärajalta useita, joista itse olen tykästynyt käyttämään Ari Sääsken Wild Brown Bearia. WBB sijaitsee Kuhmon lähellä Vartiuksessa seitsemän tunnin ajomatkan päässä Espoosta. Keräilin bloggaukseen tältä kesältä ns. behind the scenes -kuvia, joita harvemmin näkee. Oikeat karhukuvat löytyy sitten sieltä galleriasta.

Pääosan sesongista aikataulu on seuraava: kojuille lähdetään kello 17 aikoihin ruuan jälkeen eväät repussa. Vanhat konkarit yleensä taapertavat itse etukäteen jaetuille kojuille tai sitten mennään porukalla pitkänä jonona, riippuu paljon yön porukasta. Alueelta löytyy 17 kappaletta 1-3 hengen kuvauskojuja, joista on kuvausaukot eri puolelle aluetta. Maisema vaihtelee metsästä suohon ja kahden eri lammen ympäristöön. Kuvausetäisyydet vaihtelevat myös, joissakin kojuissa karhut saattaa tulla ihan “ovelle” tai sitten välissä on lampi joka vie karhut kymmenien metrien päähän. Kun on alueella käynyt ja viettänyt joitakin öitä eri kojuissa alkaa hahmottamaan eri mahdollisuuksia ja erilaisia kuvia mielessään upeissa valoissa tietenkin. WBB:n kotisivuilla on hyvät esittelyt kojuista kuvausilmansuuntineen, mutta vasta käymällä paikanpäällä itselle hahmottui se mitä ja mistä haluan kuvata. Tätä suunnitelmaa hankaloittaa tietenkin se että karhut pitäisi vielä saada oikeassa valossa kävelemään oikeaan paikkaan. Helpon kuuloista? Aamulla seitsemän aikaan sitten kömmitään yhtä aikaa pois kojuilta aamupalalle vaihtamaan yön kuulumisia ja kohokohtia. Reippaimmat on valvoneet koko 14 tunnin ajan ja laiskimmat ja rohkeimmat ovat nukkuneet osan ajasta, kaikissa kojuissa on mahdollisuus myös nukkua. Kojuissa on ohuet makuupussit valmiina, mutta itselläni oli järeämpi makuupussi matkassa, kun yölämpötilat olivat nollassa. Oma makuupussi on kuitenkin aina oma ja sen käyttölämpötilat tuntee. Keskellä kesää taas helteen iskiessä pelkät alushousutkin tuntuvat kuumassa kojussa liialta, juomista kannattaa varata mukaan.

 

Matka kohti kojuja alkaa pitkospuita pitkin. Kojuille on matkaa noin 700 metriä.
Alue avartuu, kun saavumme metsän laidasta suolle. Pitkospuut johdattavat eteenpäin ja kojut ovat selvästi numeroitu. Tässä vaiheessa silmä alkaa katsastamaan jo millaiset kuvausalat mistäkin kojusta on.
Lammen rannassa olevista kojuista pystyy kuvaamaan joko lammelle (2-6) tai sitten niitylle (8-10), lampi on suositumpi joskin etualla olevasta kojusta numero 10 Aviran Avizedeq otti hienoimmat parittelukuvat yrityksen historian ajalta tänä kesällä.
Lammen rannan kojuja. Otettu kojusta numero 5 niin että numero 4 näkyy puskassa, kolmonen hyvin keskellä ja sitten tulee kakkonen ja kauempana ykkönen.
Aamupalaveri, Aviran vaihtaa yön kuulumiset seitsemän aikaan kojun 13 edustalla.
Lammen rannassa sijaitsee koju 1. Ykkönen lienee suosituin koju, koska sieltä pystyy kuvaamaan neljään eri suuntaan.
Heti kojuun saavuttua kamerat asetaan paikoilleen. Ne voi kiinnittää omaan kuulapäähän minkä saa kojuissa olevilla pulteilla kiinnitettyä pöytään tai sitten voi hyödyntää omia hernepusseja. Oman jalustankin käyttö on mahdollista, mutta mielestäni kömpelön ahdasta pienessä kojussa.
Kesäistä tupasvillamaisemaa kojusta nro 1 kuvattuna kohti 12 kojua.
Kojuissa on noin 5 sentin korkuinen ikkuna, josta tarkkaillaan ympäristöä herkeämättä – karhu kun saattaa ilmestyä hetkenä minä hyvänsä mistä tahansa.
Uroskarhu Aulis on kiertänyt lammen rannan kojut niityn puolelta kojujen 8-10 edustalta ja lähestyy kojua nro 11 ja 13.
Kuvassa taka-alalla kojut vasemmalta 12 – 13 – 11. Kuva on otettu kojusta 1. Aulis käyttää pitkospuita siirtymiseen.
Auliksella oli meidän reissun aikana tapana käydä öisin tarkastamassa 11-13 kojujen hajuja läheltä. Tässä kuvassa Aulis ohittaa kojun 12 muutaman metrin päästä ja siirtyi nuuskimaan kojun 11 ovea. Jännittävää!
Kauniiden valojen aikaan odottavan aika on pitkä. Pitkät telet suunnattuna suolle odottaen kohdetta. Kaikissa kojuissa on vähintään kaksi kuvausaukkoa yhdelle kuvaajalle, joten toisen kameran ja objektiivin voi virittää rinnalle. Jos ei omista kahta kameraa niin kameran vaihto onnistuu helposti kojussa sisällä ilman että siitä syntyy häiriötä kojun ulkopuolelle. Koju nro 5.

Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä mikä on paras kuvauskalusto karhukojulle, no siihen kysymykseen on vaikea vastata. Itse tykkään kuvata niin että minulla on toisesta kuvausaukosta 500 mm tele ja toisessa sitten 70-200 mm. Välillä tosin tuo 500 mm oli liian pitkä ja 200 mm liian lyhyt. Kun lähdetään kuvaamaan maisemaa karhun kanssa lienee vastaus jotain 24-300 mm väliltä. Sitten kun mukaan sotketaan kameroiden kennojen eri koot mitkä vaikuttaa polttoväleihin niin kalustosoppa on valmis. Yllä olevat millit on kirjoitettu niin että käytössä on FF eli full frame eli täydenkennon 35 mm kinovastaavuus runko. Telejatkeilla pystyy pelaamaan myös, mutta ne vähentävät ikävästi valovoimaa varsinkin hämärän aikaan. Lisäksi kojulla on merkitystä sekä sillä mitä haluaa kuvata: passikuvia karhun naamasta vai auringonlaskumaisemaa missä karhu tepastelee.

Lyhyesti vinkkinä pohtijoille:

Jos objektiivissä on vakaaja tai käytössä jalusta (tai tukena hernepussi), suurin aukko 4 tai enemmän ja kamerassa on käyttökelpoinen ISO 3200 niin sillä pärjää valovoiman puolesta aika pitkälle valoisassa kesäyössä. Muutamia kertoja nostin ISO-arvon 6400, mutta pääosa kuvista valottui ISO 400-3200 väliin objektiivin valovoiman ollessa 4 tai vähemmän. Karhu on kuitenkin sen verran iso ettei sen liikkeen pysäyttämiseen tarvitse kovin kummoisia suljinaikoja (toisinkuin lintukuvaus). Jos kohdalle osuu tappelu, juoksu tai muuta toimintaa on tilanne sitten täysin toinen. Myös sarjakuvaus toimii, usein vähintään yksi kuva sarjasta on tarkka, jos pelkona on kuvan tärähtäminen mikä ei liity kohteen liikkumiseen.

Noniin, palataan behind the scanes kuviin ja Aulikseen, meidän suosikki nuuskuttelijaan.

 

Aulis yrittää saada vainun alueella liikkuneesta naaraasta. Kuva on otettu kojusta nro 1. Tässä kohtaa karhu on lisäksi kuvattavissa takana olevasta kojusta 12 sekä 13:sta. Tässä kohtaa kuitenkin karhu on sellaisessa kohdassa että vain kojusta 13 saa siitä kuvan niin ettei toinen koju näy taustalla.
Auliksen vakioreitti. Kuva on otettu kojusta 12 ja takana koju nro 1. Eli yllä oleva kuva toisesta suunnasta eri yönä.
Yöllä kojuissa saattaa olla viiileää, joten sääennusteita kannattaa katsoa ja varautua mielellään liiallisella vaatetuksella kuin liian vähällä. Villasukat rokkaa!
Kojun nro 1 kuvaajan (Aviranin) 300 mm osoittaa viereiselle tupasvillaniitylle sateina kesäyönä.
Naaraskarhu lähestyy lammenrantaa pitkin kohti ykköskojua. Polttoväli huijaa tässä etäisyyksiä ja karhulla on kojuun yli 10 metrin etäisyys.
Aulis ihmettelemässä maailman menoa kojun 13 edustalla. Mihin suuntaan sitä jatkaisi matkaa? Tätä kuvaa ennen Aulis oli tullut vain muutaman metrin etäisyydeltä kojun 12 edestä, jolloin käytimme 24-70 mm optiikkaa karhun kuvaamiseen.
Koju nro 5 lammen toisessa päässä. Tästä kojusta pystyy hyvin hallitsemaan koko lammen rantaa ja suota. Mahdollisuus myös lähikuviin karhun tullessa ihan lammen rantaan.
Lammen loppuessa alkaa havumetsä missä on aivan erilainen miljöö. Polttoväli putoaa selkeästi ja ehkä paras optiikka on jotain 70-300 mm väliin FF-rungossa. Itse käytin 300 mm kiinteetä ja se oli vähän ahdas. Toki riippuu millaista kuvaa hakee, mutta jos omistaa 300 mm optiikan sekä 70-200 mm niin silloin on aika hyvin asiat metsässä. Kaikki valovoimaiset kiinteät toimivat myös, koska metsässä on luonnollisesti aina vähemmän valoa kuin suolla tai niityllä.
Kirjoittajan omakuva, jos et keksi muuta tekemistä kojussa niin voit aina pyytää kaveriasi ottamaan kuvia sinusta.
Kojun 17 maisemaa. Valojen ollessa parhaimmillaan aika alkaakin liikkua nopeasti kuvaajan odottaessa kohdetta maisemaan. Tällä kertaa karhuja ei tullut.
Aamuyöstä auringon noustessa lammella on aivan jäätävät maisemat. Tämä kuva on otettu kojusta nro 5. Kuvitelkaa tuohon rantaan karhu tai sitten uimaan lampeen eli täydellisen kuvan metsästys jatkuu vielä.
Onneksi kuvausten välissä pääsee syömään ja samalla voi katsastella seiniltä millaisia kuvia muut ovat ottaneet. Ruuasta sen verran että yleensä on tarjolla keitto sekä pääruoka salaatilla, leipäpöydällä ja jälkiruualla. Ruokaa on myös riittävästi, sama pätee aamupalaan, kyllä kuvaajan vatsan kelpaa. Aamuisin päälle vielä saunassa käynti ja pulahdus järveen, kyllä uni maittaa.
Viimeisenä aamuna yllätin Aviranin suomalaisella Karhu-oluella ennen aamusaunaa. Juttelemalla muiden kanssa saattaa saada solmittua uusia yhteyksiä ja kuvaussuhteita, niin kuin meille tässä kävi.  Aviran on syksyllä tulossa meille Liettuasta ja olemme tekemässä yhteisen ruskakuvausreissun.

 

Karhujen lisäksi kojuista on mahdollista kuvata ahmaa, mikä vierailee satunnaisesti eri kojujen lähistöllä. Toinen yleinen harhailija alueella on kettu, joka ei niin välitä ruuasta, mutta seikkailee alueen halki. Hyvällä tuurilla voit nähdä sudenkin tai ainakin kuulla. Suden ulvonta hiljaisessa kesäyössä on kokemisen arvoinen hetki.

Joidenkin mielestä kaupallinen kojukuvaus on huijausta, mutta ilman sitä vain murto-osalla olisi mahdollisuus päästä näkemään ja kuvaamaan suurpetoja Suomessa. Loppujen lopuksi jokainen ottaa kuvansa itse vaikka joku olisi jo kuvalle raamit valinnut. Kojut myös virkistävät mukavasti luontomatkailua ja houkuttelevat Suomeen ulkomaalaisia turisteja ja luontokuvaajia näkemään ja kokemaan läheltä aidon metsän kuninkaan.

 

Loppuun pitää laittaa maininta eli vaikka Wild Brown Bear on hyvin esillä kirjoituksessa ja kirjoitus on rakentunut heidän kojujen ympärille niin tämä ei ole maksettu mainos.

PS. Oli kivaa, pakko palata uusien ideoiden kanssa

PSS. Käykää myös vilkaisemassa Aviranin kotisivut

TILAA ILMOITUS UUSISTA JULKAISUISTA!