Ensijulkaisu Luontokuva lehden numerossa 6/2021
Raitanaamio
Matkataan joitakin vuosia taaksepäin ja aiheena metsien salaperäinen asukas raitanaamiossaan, josta olin aikoinaan nähnyt vain kokeneiden kuvaajien kuvia. Tuntui kaukaiselta päästä kuvaamaan mäyrää, mistä niitä oikein löytäisi?
Alkukesästä 2017 lähdin ensimmäisen kerran yrittämään mäyrän kuvaamista Suomenojan lintualtaiden välittömässä läheisyydessä. Siellä oli kolo, joka näytti aktiiviselta ja riistakamera paljasti sen asukkaaksi mäyrän. Edellisenä kesänä kolossa pesi supikoira poikasineen ja kettukin oli havaittu paikalla.
Istuin kololla jääkiekon MM-kisojen aikana muistaakseni kaksitoista iltaa nähden neljänä niistä mäyrän. Yhtenä iltana kettu juoksi päin osuen hieman sääreen ja yhtä säikähtäneenä tilanteesta kuin kettu, kuvaaja meinasi kaatua pilkkijakkaralla rinnettä alas kohti puroa tyylilajina kuperkeikat. Toisena iltana lenkkeilijä kävi tarpeillaan vieressä, naamiointi toimi (onneksi) loppuun asti ja kiusalliselta tilanteelta vältyttiin.
Mäyräkuvaukset onnistuivat ja saimme siitä videota. Kevät-kesä oli siis sama kuin Mitri Häkkinen kuvasi minusta henkilökuvadokumenttia nimeltä Fokuksessa luonto, joka palkittiin samana vuonna Savonlinnan luontokuvafestivaaleilla ja myöhemmin myös kansainvälisesti. Dokumentti löytyy nimellään YouTubesta ja sillä on eri sosiaalisen median alustoilla yli 50 tuhatta katselukertaa.
Tämä vuosi muutti kuvaussuuntaani kohti kaupunkieläimiä kettua, supikoiraa ja mäyrää. Myöhemmin mukaan on tullut liito-orava, metsäkauris ja moni muukin pienempi otus.
Seuraavana talvena Espoon kaupunki tuhosi eli poisti mäyrän pesäluolaston ympäristöineen uudisrakentamisen tieltä. Aloin etsiä uusia paikkoja ja onnistuin löytämään hyvän näköisen paikan. Se oli ensimmäinen täysin oma paikkani, jota kukaan muu ei tiennyt vai tiesikö? Samaan aikaan ydinkuvausporukkamme vähän muuttui ja kolotietoutta tuli lisää sekä jalkoja lisää etsiä niitä.
Uusi yritys
Kevääseen 2019 lähdimme suurin odotuksin ja suunnitelmin. Kuva & Kamera messuilla juttelin mäyräkuvaussuunnitelmista Suomen Luonnon ständillä, ”Kuvaa mäyrän poikaset, niin tehdään iso juttu mäyrästä”, tästä sain lisää virtaa mäyräkuvauksiin ja nyt kuville olisi vielä käyttöäkin. Mäyräkuvaukset alkoivat keväällä ja kuinka ollakaan toisessa seuraamistamme luolastoista oli kesällä neljä poikasta. Tämä oli kiva yllätys, koska olimme menossa yrittämään aikuista mäyrää, kun kolosta tulikin poikanen ulos, sitten toinen, kolmas ja lopulta saimme varmuuden neljännestä poikasesta.
Pääsimme seuraamaan tämän perheen elämää kolmisen viikkoa, kunnes poikaset olivat niin isoja, että eivät enää jääneet pesän välittömään läheisyyteen pyörimään vaan suuntasivat suoraan pusikkoon tonkimaan ja olemaan mäyriä mannekiinien sijasta.
Paljastuminen
Seuraavana vuonna aiemmin löytämässäni paikassa oli poikaset, mutta onnistuin kuvaamaan niitä vasta syyskuussa. Poikaset liikkuivat vasta todella hämärällä, minkä lisäksi pesä oli hyvin hämärässä paikassa eli kuvaajalle siellä tuli yö huomattavasti aikaisemmin kuin muualla. Sittemmin tämä paikka on ”palanut” somessa enkä ole alkuvuosien jälkeen halunnut julkaista sieltä mitään tunnistettavaa kuvaa aktiivisen kauden aikana.
Näistä kahdesta onnistumisesta oikeastaan lähti mäyrä olemaan yhä useammin kuvauskohteeni ketun tai supikoiran sijaan. Mäyrien pesiä on sittemmin löytynyt useita. Hyvä niin, koska mäyrä otti myös somessa suosionsa. Samoja metsiä ja autiotaloja tutkii yhä useampi, mikä lähes väistämättä tarkoittaa pääkaupunkiseudun pienissä puskissa liikkuu useita kuvaajia, eikä liikenteen määrää pesän ympäristössä pysty kukaan kontrolloimaan. Ydinkuvausporukassamme säännöstelemme liikennettä kuvauspaikoillamme varsinkin, jos eläin on syystä tai toisesta säikähtänyt pesällään. Tällöin pidämme rauhoitusajan, jotta eläin voi todeta ympäristön olevan sille turvallinen.
