Toukokuu vierähti jälleen nopeasti
Kettuja, supikoiria, mäyriä, metsäkauriita, citykaneja ja rusakoita, niistä oli toukokuu tehty tänä vuonna. Yksittäistä taliaisen kuvaa lukuunottamatta ei lintuja tai maisemia tullut kuvattua.
Muutaman aiheen osalta projekti jatkuu edelleen eikä niitä kuvia tässä ajankohtaisessa kattauksessa voi tälläkään kertaa julkaista niiden arkaluontoisuuden vuoksi.
Toukokuun kuvauksia sekoitti myös kuukauden viimeisenä viikonloppuna oleva Kalamaraton XX eli 20-vuotisjuhlakilpailu. Kisaan tuli treenattua ja käytettyä kuvausiltoja, mutta kaksi päivää ennen kisaa ilmestyi kaksi viivaa ja se oli siinä. Voisin sanoa, että aika huonoa tuuria näin 26kk mahdollisuuteen.
Kevät on edennyt kesään ja kohta on aika lomailla. Blogin osalta heinäkuussa tulen julkaisemaan viime vuoden kolumneja Luontokuva lehdestä ja elokuussa palataan sitten ajankohtaisiin kuvaus- ja tekniikka-asioihin.
Mäyrä ja supikoira
Olen seurannut useampaa mäyrää viime kuukausina ja yhdessä pesässä näkyi jo vilaus kolmesta poikasesta toukokuun alkupuolelta. Yläpuolella olevassa kuvassa perheen emo.
Perheonnea ei kauaa kestänyt, kun emo oli poissa pesältä niin ilmestyi vieras mäyrä paikalle kaapaten mukaansa yhden poikasen retuuttaen ja paiskoen tätä. Puolituntia myöhemmin vieras mäyrä kaappasi toisen pennun, kummassakin oli tappamisen meininki ja pennut kirkuivat “kuoleman huutoa”. Lopulta äänet katosivat pimeyteen kummassakin tapauksessa.
Seuraavana iltana naaraan ollessa poissa meni vieras mäyrä pesään ja lähti sieltä eloton pentu suussa pois. Myöhemmin samana yönä emo kantoi elottoman pennun takaisin koloon. Sen jälkeen ei ole toista mäyrää näkynyt.
Toisella pesällä taas asustaa edelleen viime vuoden poikaset, jotka voi tunnistaa nuoren ulkonäöstä. Niin puhtaan valkoiset kasvot.
Toisinaan vastaan saattaa tulla supikoirakin vaikka mäyrä olisi tavoitteena. Ei sitä koskaan tiedä kuka lopulta kolossa asuu vai asuuko siellä kumpikin.
Kun metsässä tulee mäyrä vastaan, tietää liikkuneensa riittävän hiljaa. Varsinkin tämä pätee, jos saat kuvaustilanteen haltuun ja pääset kuvaamaan kohti tulevaa mäyrää toivoen sen ohittavan sinut. Tässä tapauksessa mäyrä tuli kohti niin pitkään, että lopulta säikähti. Itselläni ei ollut paikassa perääntymis mahdollisuutta aiheuttamatta rapinaa.
Metsäkauris
Kaupungissa liikkuessa metsäkauriita tulee vastaan siellä täällä.
Ei tarvitse olla iso metsä, että siellä saattaa metsäkauris kävellä.
Rusakot ja citykanit
Yleensä rusakot ja citykanit tulee kuvattua ketun suussa, mutta välillä niitä tulee kuvattua täytteeksi ns. sivuosumina. Nyt käytin muutaman aamun ihan vain niiden etsimiseen ja kuvaamiseen. Pari hyvää kohdetta löytyikin ja tuossa taitaa olla jatkojalostusta edessä.
Kettu
Jokavuotinen ketturalli… jep. Mistä löytyisi kettuja kuvattavaksi ja olisiko hyvä paikka kuvata? Onko pennut arkoja vai onko jompikumpi vanhemmista tosi arka.
Toukokuussa tuli vierailtua seitsemällä eri ketun pesällä tai niiden läheisyydessä, joista osa toimi jotenkin ja osa ei tuottanut mitään tulosta. Oletuksena oli, että tyhjätkin paikat olivat aktiivisia, mutta aika vuorokaudesta oli väärä. Toisaalta osassa paikoista pennut saattoivat olla vielä liian nuoria ulkoillaakseen itse tai sitten oli aita edessä estäen pääsyn alueelle. Yhdessä kohteessa emo haukkui heti minut (varoitus), en ole palannut sinne enää.
Välillä on vuosia ettei mikään kettupaikka vain ole kiinnostava kuvauksellisesti.
Yllä olevassa kuvasarjassa emo siirsi pentua pesästä toiseen. Satuin siirtomatkan aikana muiden kuvauksien yhteydessä vain oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tämän parivaljakon kohdalla en tiedä mistä he olivat tulossa ja minne lopulta menivät.
Pieni epäilys toki on, mutta paikka ei ole kuvauksellisesti houkutteleva.
ja loppuun random orava: