Paluu Kalymnokselle (syksy 2025)

Palasimme Kalymnokselle vuoden päästä edellisestä reissustamme, mistä olen kirjoittanut parikin blogia. Tänä vuonna olimme liikkeellä toiseksi viimeisellä lomalennolla eli kolmas lokakuuta.

Matkaseurue oli tällä kertaa hieman isompi, meitä oli tavallaan lopulta kuusi, vaikka kaikki olivat osaltaan omilla matkoillaan. Toiselle reissulleKalymnokselle oli huomattavasti helpompi lähteä sekä myös etukäteen suunnitella, koska kokemukset edellisestä vuodesta olivat hyvin muistissa.

Tämän vuoden reissua varjosti kesän loukkaantuminen, kun heinäkuun alussa mursin polvilumpion. Onneksi lumpio ei murtunut kahtia vaan parani / luutui ortoosi jalassa eikä vaatinut operointia. Kuitenkin kuuden viikon robocop-jalka sekä siitä vielä muutaman viikon kovan treenin liikuntakielto pohjustivat peruskuntoa ja jalkavoimaa alaspäin todella paljon.

Kävin aktiivisesti salilla pitäen muusta lihaskunnosta huolta, mutta kun oli aika ottaa tuki polvesta pois, oli vasen reisi pari senttiä menettänyt ympärysmittaansa ja ihan alkaen portaissa astuminen jalan varaan vaati totuttelua. Muutaman viikon jälkeen sain jalan jo sellaiseen kuntoon, että sillä olisi uskaltanut ottaa juoksuaskeleen. Kävi siis myös tuuri, että lihas ei ollut kokonaan kadonnut vaan se palautui nopeasti herättelyllä. Toki juokseminen ei tässä kohtaa ollut trenilistan kärjessä.
Tästä oli kuitenkin enää kaksi viikkoa Kalymnokseen eli kaikki aika meni oikeastaan totutella kiipeilyyn sekä saada jalkaa vahvistettua, että kulkee tasaisesti mukana.

Tämän huomasikin sitten reissussa heti ensimmäisten päivien jälkeen, kun palautuminen ei tapahtunutkaan kuin ennen ja lähestymiset veivät kaikki voimat. Aamuinen nousu Massourin kylästä sektori Poetsille Grande Grotan lähelle oli suorituksena jalalle sellainen, että kokonaisenergiat hävisivät täysin kropasta.

Tähän oli sitten totuteltava ja hyväksyttävä tosiasiat eikä se käynyt helposti, kun oli koko kesän odottanut reissua. Tämä reissu oli ollut se valopilkku, aurinko, mihin tähdätä ja niillä voimilla klenkata jalkapaketissa Kiipeilyareenan salille joka toinen päivä ja myöhemmin lähes päivittäin tekemään fysioterapeutin harjoituksia.

Reissussa kuitenkin oltiin ja kiivettyäkin siellä tuli sen mitä pystyi. Niin kuin luontokuvauksessa, kiipeilyssäkin sitä vaatii itseltään välillä liikaa.

Valmistautuminen

Edellisenä kerralla saimme ehkä kylän viimeisen auton eli nyt päätimme varata auton etukäteen. Kuuden päivän vuokraus Alfasta maksoi ilman omavastuuta 300 €, mikä on korkeampi kuin Espanjassa, mutta kohtuullinen varsinkin, kun jakajia on useampi.
Auton pysäköinnille ei ollut mitään ongelmaa, koska kävin neuvottelemassa hotellin respan kanssa meille oikeuden säilyttää autoa hotellin parkkipaikalla. Tällä kertaa ei tarvinnut miettiä, missä kohtaa kylän yksisuuntaista raittia kannattaa auto pysäköidä, ettei tule sakkokierrosta paikkojen loputtua kesken.

Matkalaukkujen painon nosto kanttaa huomioida etukäteen, Jettime mahdollistaa 15 kiloa ruumaan ja 5 kiloa käsimatkatavaroihin. Nostimme kummankin ruumalaukun 25 kiloon, jotta ei tule ongelmia. Menomatkalla olisi toiselle riittänyt myös 20 kilon laukku, mutta paluumatkalla, kun tyhjensi käsimatkatavaroista painavan laukkuun, niin sekin ylitti 20 kiloa. Niin sitä painoa vain kertyy, vaikka yrittäisi optimoida tarvittavia välineitä.

Kiipeilyvarusteita otetiin mukaan hieman eri lailla, edellisellä kerralla meillä oli mukana 60 ja 80 metriset köydet, mutta tällä kertaa vain 80 metrinen. Jatkoja suositellaan otettavan mukaan 30–40 kappaletta, mutta varmasti sellainen 24 lienee minimi pisimmille reiteille. Sitten jos haluaa projektoida viereistä ja välillä kiivetä muuta niin jatkoja tarvitsee sitten enemmän. Omat jatkoni ovat 17 cm ja tykkään niistä, koska mukautuvat mutkitteleviin reitteihin paremmin. Matkassa oli myös muutamia 25 cm kolojen varalta.

Topokirjassa ohjeita…

Lisäksi meillä oli matkassa yksi superjatko eli jatko, missä on kaksi ruuvisulkurengasta. Tätä käytimme laskeutumiseen sekä yläköysittelyyn ettei ankkurissa olevia sulkurenkaita kuluteta yhtään enempää kuin pakko eli viimeisen liidaajan verran.

Kalymnoksen topokirjassa on tästä oma kappaleensa, missä paikallinen Rebolt-tiimi pyytää kiipeilijöitä toimimaan näin eikä varsinkaan käyttämään yläankkuria yläköysittelyyn. Valitettavasti tätä näki monesti, kun kiinnitti huomiota ankkureilla viereisiin köysistöihin. Kun käyttöaste on todella korkea, on kuluminen myös ihan eri luokkaa kuin kotimaisilla kallioilla (missä ei toki myöskään tule näistä yläröidä).

Muuten matkassa oli kuitenkin varalla ruuvisulkkareita, keskipitkiä ja pitkiä jatkoja sekä myös alppijatkoja riittävästi. Osassa reiteistä pultit ovat syvennyksissä ja koloista, mistä on kiva saada köysi ulos ilman mutkaa. Näitä ongelmia ei ole, jos kiipeää suoraa tai negatiivista seinää, mutta omat tasot eivät siihen vielä riitä, pitää olla jotain mistä pitää kiinni.

Käsimatkatavaroissa meillä oli kengät, valjaat, varmistuslaite, Ohmega sekä pieni nippu jatkoja, jos ruumalaukku ei selviytyisi perille. Tällöin vain köysi ja kypärä jäisivät puuttumaan.

Käsimatkatavaroille ja lähestymisrepuksi olin ottanut mukaan ultra kevyen Rabin Veil Xp30:n, millä on omaa painoa vain 500 grammaa. Reppu oli selkeästi Kalymnoksen lähestymisille ja painolle selässä ihan liian köykäinen. Sen olkaimet ja täyteen pakattuna ei ollut hyvä idea.

Reppu sopii varmasti hyvin multipicthille, jos tavaraa ei tarvitse kantaa alkuun ja loppuun, mutta sinne saa kevyesti juomat, eväät ja kengät. Jatkossa tämä reppu toimii kevyenä päiväreppuna ilman isomman painon kantamista sekä gravel-pyöräretkien reppuna.

Kiipeily

Avasimme reissun kiipeilyn edellisen vuoden tutuilta sektoreilta, mistä jäi paljon kiivettävää. Arginontan alueella Fire Wall ja Katharina sektorit olivat reissun avaus, mistä lähdettiin tutustumaan ja ennen kaikkea totuttelemaan paikalliseen kallioon. Tälle Arginontan alueelle myös päätettiin kiipeilyt Infrared sektorille aivan viereen.

Itse kerkesin käydä kerran ulkona kiipeämässä ennen reissua siiten heinäkuun onnettomuuden. Hyvin nopeasti kuitenkin pääsi kiinni siitä, missä jalka pysyy ja mistä pitää kiinni. Olin ollut ennen reissua toiveikas, että pääsisi kiipeämään ja kokeilemaan hieman kovempia reittejä punaisella kivellä kuin viime vuonna, mutta loukkaantuminen toi takapakkia niin paljon, että näin jälkikäteen sai olla tyytyväinen, että irtosi 6B tason reittejä flash / onsight suorituksinkin edes muutama. Selkeästi haaste oli siinä, että ne onnistuivat, jos oli palautunut. Osana päivistä 5c taso tuntei raskaalta, jolloin otin päivät muuna oleiluna.

Uusina sektoreina itselleni Je T’Aime, mikä löytyy vain äpistä osoittautui kivaksi ja sinne jäi joitakin reittejä mitä voisi yritellä. Varsinkin ylös paistoi aurinko lämpöisästi, siellä emme kiivenneet yhtään. Kastrille pitää antaa toinen päivä / uusi mahdollisuus, mutta siellä pitää omat energiat kyllä olla huomattavasti paremmat kuin tämän kertaisella vierailulla (sekä pelkokerroin pienentyä liidille). Poetsin aamupäivä meni itselleni myös niin ohi, että ehkä sinne joskus vielä palaa. Griffigiltä toivottavasti joskus pääsee kiipeämään Gifffig goes to Kalymnos reitin, minkä muut seurueen jäsenet kiipesivät.

Voisi ehkä sanoa kokonaisuudesta reissun osalta, että 2/3 mentiin turvallisilla sektoreilla ja 1/3 sitten uutta tutkimassa.

Kokonaisuutena pitäisi saada omaa tasoa hieman ylöspäin, jotta aukenisi enemmän mielenkiintoisia reittejä, joita voisi yritellän ilman, että kaikki voimat palaa. Itse en ole ns. greidien metsästäjä, mutta Kalymnoksella reittien mielenkiintoisuus nousee selkeästi tuossa 6B/6C kohdassa.

Reissun reittejä, mitkä jäivät mieleen kommenttien kanssa:

• And Now For Something completely different 5C+ ***, Fire Wall – tämä hieno luolareitti huusi kiipeämään. Muutamassa kohdassa oli tiukkaa mahtua hyvään asentoon varsinkin ankkurille mentäessä, suositus!
  
• AVRI 6B ***, Fire Wall – hieman tiukka, mutta kun rohkeasti meni niin kyllä se siitä. Omassa liidimaksimissa suunnilleen.
• Asche zu asche 6a+ ***, Fire Wall – aika samankaltainen kuin edellinen, hieman ehkä helpompi
• Bichon direct 6B *** – Arginonta valleyssä suosittu reitti luolassa, missä tullaan katosta ulos. Tänne oli viime vuonna aina jonoa, niin nytkin, mutta jonotimme.
• Aleria 6a+ **, Arginonta valley – kiva liidi viime vuoden muistelua
• Sway 6C ***, Arginonta valley – puhtaana ylärissä hänkin siivous, oli hyvä lopetus sille päivälle, hyvä jumppareitti.
• Rat Pack 5+, Je T’Aime – saatanan terävää kiveä oleva trädityylinen seikkailureitti. Lopun ankkuriklippaus hieman haastava lyhyelle. Ei kannata pudota. Kannattaa silti kiivetä!
• Ca va 6a, Je T’Aime – kiva otereitti punaista kalliota pääsektorin perällä. Vieressä samankaltainen toinen, mutta se oli jatkuvasti varattu.
• Enchanted Castle, Kastri 6B *** – mielenkiintoinen luolareitti, mikä tulee luolasta (täynnä vuoden paskaa) ulos seinälle hieman negatiivisenä ja sitten kulman yli suoremmalle seinälle. Otteet paikoin aika lasittuneet. Itselle jäi rooli siivota tämä ylärissä ja meni aika maku. Mukaan kannattaa ottaa alppijatkoja tälle.
• Stars on stage 6a ***, Sea Breeze – tätä kiivetessä tuli flash back ylhäällä, että olen ollut täällä aiemmin, mutta viime vuoden reissuvihko ei näin kerro. Hieno reitti, paranee ylöspäin.
  

  

  

  

  

  

  

• Best Connections 6a+ ***, Sea Breeze – aika napakka boulder-alku, missä kruxi aika alhaalla. Ylempänä helpottaa ja kivaa kahvaa ankkurille.
• Charopalevi 6a+, ** Sea Breeze – aika samankaltainen kuin Best connections, mutta helpommalla alulla.
• Rhythm of the Rain 6a ja Thunder Road 6a+, Arginonta Valley, kiva hallittua pokettikiipeilyä harmaalla hieman släbillä seinällä, missä kruxit olivat hallitut, mutta aika tarkkana sai olla parissa kohtaa. Pulttiväli oli parissa kohdassa sellainen, että aika hienon lennon saa alakutoselle, jos niistä olisi pudonnut. Pääosin, kun pulttaukset saarella todella tiuhoja.
• Börhok 6B ***, Infrared Wall – viimeisen päivän voimilla ylärissä. Pari napakampaa kohtaa, yläosan viimeinen väli ankkurille mielenkiintoinen liidinä´, vaatii hieman rohkeutta tai varmuutta.
• Papou 5C+, Infrared Wall – aika napakka gradeensa tai sitten johtui viimeisestä päivästä. Suosittu lämppäreitti.
• GOD IS LEMMY 6a ***, Infrared Wall – suosittu reitti, missä hyvät otteet.

 

Kiipeilykuva muistoksi

Usein Kalymnoksesta näkee luolakuvia Grande Grotalta ja sen ympäristöstä, mutta myös kiipeilijän seinällä kuvattuna kalliossa olevan kolon läpi. Tätä lähdin selvittämään ennen reissua ja paikallistin kohteen Palacen pääsektorille ja The Roof on Fire reitiksi 7a.

Tällä reitillä photogeeninen kohta on neljännen pultin kohdalla ja sinne pääseminen on ehkä 6b/6b+ kiipeilyä. Kun sen saa klipattua niin voi turvallisesti ottaa tufasta erilaisia poseerausvääntöjä, koska seuraava liike onkin sitten sellainen, ettei ollut mitään jakoa. Kiipesimme kaikki kohtaan ja otimme vuorotellen muistokuvat reissusta hienossa maisemassa. Viimeisenä oli vuorossa oma vuoroni ja onneksi tämä reitti on pultattu paksuilla liimapulteilla, joten laskeuduin pultista siivoten jatkot pois.

Vieressä kulkee reitti, minkä ankkurista on mahdollisuus myös laskeutua kuvattavaksi, ilmainen vinkki. Topokirjan sivulla 62 on erittäin upea kuva kiipeilijästä linnunrata taustalla 7a:lla, tuollaisia kuvia haluaisi itsekin päästä ideoimaan ja kuvaamaan.

Tässä huomiona, että kuvaaja ei seisoskele vieressä vaan joutuu kiipeämään jotain 3-3+ maastoa sivusta ridge tyyppiselle hyllylle. Jos kaipaa laajempaa kuvaa niin seuraava seinä on samankaltainen tasapainoilu ilman mitään varmistusta eli kuvaajalla kannattaa olla myös kiipeilykokemusta, varmuutta tekemiseen ja ripaus rohkeutta

Ruoka

Kokkinidis restaurant

• Takuuvarma vaihtoehto. Itse tykkään heidän tonnikala Souvlakista, myös kana todella hyvä. Suosin heillä aina grilliruokia. Ceasar salaatti myös kunnon annoksena. Suosittu ravintola eli lähes aina jono tai pöytävaraus.

Matheos restaurant

• Edellisenä vuonna söin Aegean tavernassa stifadon, mikä oli maukas ja hyvin maustettu. Täällä annos oli lämmin ja kypsä, mutta mauton. Olisin kaivannut annokseen enemmän makua. Edellisenä vuonna syötiin täällä lihakokoeilma mikä oli hyvä.

Maniffesto restaurant

• Uusi ravintola itselleni, missä söin kana souvlakia, mikä oli ihan ok. Ei valittamista, mutta ei mitään erikoissuosituksia voi tällä kokemuksella antaa. Tämän ravintolan arviointi vaatii enemmän kokemusta.

Barbayiannis restaurant

• Reissun paras tonnikalapihvi tuli täältä. Ehdoton suositus vaikka oli mennyt mediumista kypsän puolelle. Annos oli riittävän kokoinen.

Tsopanakos

• Perheravintola hieman kylän ulkopuolella. Hintataso muutaman euron halvempi kuin kylässä. Ruoka oli hyvää eikä päivän kalan syöjät valittaneet. Päivän tuore kala on yleensä hyvä mittari erotella ravintoloita.

Aegean tavern

• Otin annoksen pasta lihalla, ns. special menun. Ruoka oli hyvää, mutta sitä oli liian vähän huomioiden nälkä sekä hieman korkeampi hinta kuin muualla. Toisena iltana söin jotain, mitä en muista enää. Näissä kummassakin jäi fiilis pettymyksestä, koska muistikuvat edellisestä reissusta oli, että on ns. kärkiravintola.

Suositukset tämän reissun perusteella: Kokkinidis restaurant & Barbayiannis restaurant

Sää

Tänä vuonna sää oli vaihtelevampi kuin vuotta aikaisemmin. Taivaalla oli koko viikon enemmän pilviä ja lähes joka päivä tuuli. Riippuen sektorista tuulta ei välttämättä edes huomannut tai sitten sen todellakin tunsi. Päivälämpötila oli yli kahdenkymmenen eli sen verran, ettei auringossa tehnyt mieli kiivetä – oli pysyttävä varjossa.

Neljännen päivän iltana mereltä tuli kova ukkonen. Mukanani oli Sonyn ZV-1 kamera aika uutena ja aloin opettelemaan kameran säätöjä ukkoskuvaukseen eli miten kameran saisi ottamaan valotuksia toinen toisensa perään ja löytyihän intervallitoiminto kamerasta nopeasti. Lopulta yli tunnin odotuksen jälkeen ukkonen tuli Telendoksen saaren yli niin voimalla, että oli pakko paeta parvekkeelta sisään aurinkovarjojen ym. irtaimen lentäessä altailla. Tämä ukkonen oli kyllä hieno kokemus.

Muutenkin vettä tuli parina iltana, mutta sään ja kallion ollessa lämmin, ne kalliot olivat heti kuivia eikä kosteudesta ollut haittaa.

Iltalämpötiloissa oli pitkät housut mukavat, jo hyttystenkin takia. Muuten tuli ehkä otettua hieman liikaa lämmintä mukaan, joskin Suomen päässä niitä kyllä tarvitsi.

Ukkosmyrsky sorrutti rinteitä teille

Vathi – kaunis kalastajakylä

Kaunis kylä toisella puolella saarta, missä satamassa pari idyllistä ravintolaa. Toisessa ravintoloista löytyy laskeva virta alta ja katseluaukko virtaan, missä kaloja, nähtiin siellä pari ankeriastakin. Epäselväksi jäi mistä vesi virtaa, mutta hieno lisä, mukana ollut lapsi tykkäsi, kun sai vielä leipää heiteltäväksi kaloille. Grillistä saimme hyvän ja täyttävän ruuan. Kiva päiväretkikohde, mistä lähtee myös kävelyreittejä.

REBOLT KALYMNOS varainkeruujuhlat

Toisena päivänä Arginontan kylässä järjestettiin varainkeruujuhla tai oikeastaan bileet ne taisivat olla auringon laskeuduttua. Kävimme kiipeilypäivän päätteeksi pyörähtämässä paikalla, kun olimme iltapäivän Arginonta Valleyssä kiipeämässä.

Kylän raitilla oli grilli kuumana, mistä sai erittäin herkullisia souvlaki lihavartaita muutamalla eurolla sekä t-paitoja, joista kaikki raha meni lyhentämättömänä hankkeen hyväksi. En osannut päättä olisiko vihreä vai sininen paita hienompi, joten ostin kummatkin. REBOLT-tiimi tekee tärkeää työtä, joten mielellään heiltä osti parikin paitaa tietäen, että rahat menee hyvään tarkoitukseen.

Koska tulimme suoraan kalliolta, hetken tunnelmaa nautittuamme seurueen alkoi tehdä mieli suihkuun ja syömään hieman lisää kokonaisvaltaisemmin, joten jatkoimme autoilla Massourin kylään bileiden jatkuessa yöhön.

Monet jäivät paikalle bilettämään.

REBOLT KALYMNOS

Kalymnoksen uudelleen pulttaus eli huoltosivut löytyvät https://reboltkalymnos.org/ .

Sivustolla on mahdollisuus ilmoittaa poikkeamasta tiimille, joka korjaa ongelmia lähestymisillä ja kallioilla.

Sivustolla on yksinkertainen lomake, mikä alkaa reitin nimestä ja sitten valitaan vain raksi ruutuun periaatteella, onko kyseessä pultteihin / lehtihakoihin liittyvä ongelma matkalla ylös tai onko ankkurissa tai sen varustuksessa puutteita. Voit myös raportoida kallioon liittyviä havaintoja esim. irtonaisen kiven tai muun epävakaan havainnon.

Omakohtansa löytyy myös muille poikkeamille, mihin kuuluu ampiaispesät, kasvillisuus, lintujen pesät tai terävät köyttä vahingoittavat kulmat.

Lähestymiseen voi myös kommentoida, välillä lähestymiset ovatkin oma juttunsa, mutta Kalymnoksella suhteellisen selkeät. Viimeisenä tehtävänä on valita havainnon kiireellisuus neljästä vaihtoehdosta, joista viimeinen on kriittinen henkeä uhkaava.

Lomakkeelle on lisätty vielä oma sana, mahdollisuus liittää kuvia eli tahtotila on selkeästi korjata poikkeamat – vapaaehtoistyönä.

Instagram: https://www.instagram.com/reboltkalymnos/

Kaatopaikka ja jätehuolto

Turisti saa ensisilmäyksen ja riippuen tuulen suunnasta nuuhkaisun saapuessaan laivalla Pothian satamaan. Pohjoisen puolen rinteestä nouseva savu tulee ”kaatopaikalta” eli paikasta, missä poltetaan kaikki jäte riippumatta sen materiaalista. Sitä voidaan kutsua Kalymnoksen tulivuoreksi. Paikalliset kutsuvat sitä saaren häpeäksi.

Saarella ei ole valitettavasti mitään jätteen lajittelua eikä myöskään nykypäivän standardien mukaista kaatopaikkaa jätteen käsittelyyn. Kun asiaa tutkii, löytyy artikkeleita, missä asiaan luvataan muutosta 2025 vuoden aikana. Ratkaisua on haettu mm. siirtämällä jäte Kosin saarelle, mutta Kos ei ole halukas ottamaan omalle ilmeisesti EU standardien mukaiselle kaatopaikalle naapurisaaren jätettä vastaan, mitä kertyy 7000-10000 tuhatta tonnia vuodessa.

Kalymnoksen muovijätettä voi turistina vähentää ottamalla mukaan oman juomapullon ja hakemalla huoneeseen ensimmäisenä päivänä isomman vesisäiliön kaupasta, ja reissun loppuina päivinä käydä täyttämässä sitä ilmaisista juomavesipisteistä, joita löytyy kylistä mm. Massourista ja Arginontasta. Kraanavesi ei ole saarella juotavaa.

Kaatopaikasta Youtubessa 10 vuoden takaa dokumentti

Tietoisku paikallisista häistä

Näimme Arginontassa hääseurueen poistuvan kirkosta ja myöhemmin kulkue ajoi Massourin kylän läpi soittaen skootterien ja paineilmapullojen torvia. Siitä jonkun ajan kuluttua kuului iso pamahdus, mikä tuntui ihan kehossa. Tarjoilija tuli tässä kohtaa kertomaan, että kyseessä oli dynamaattia ja paikallinen hääperinne. Me jäimme miettimään humoristisesti, että mikähän sektori lensi ilmaan…

Kaikki loppuu lopulta, niin tämäkin retki ja blogi…