Ensijulkaisu Luontokuva lehden numerossa 4/2021
Pakastettu katkarapu
Useita vuosia sitten tajusin, että lintukuva pitää ottaa kohteen tasalta tai hyvin läheltä sitä, jotta se olisi näyttävä ja syväterävyys saadaan hallitun kapeaksi eli valokuvaajan kielellä bokehia kuvaan. Tämä on yksi askel erottuvan luontokuvan ottamiseen.
Rannalta kuvaaminen onnistui veden rajasta mitä ihmeellisimmästä asennosta poskimudassa ja peppu pystyssä. Tästä työskentelystä oli ergonomia kaukana ja monia hyviä tilanteita meni ohi. Monesti kohteet olivat myös kaukana tai huonossa kulmassa suhteessa valoon.
En koskaan oppinut käyttämään kulmaetsintä, se ei ollut minun juttuni. Kääntyvistä näytöistä, saati toimivasta näytön kautta kuvaamisesta ei osannut edes unelmoida.
Monia hyviä tilanteita meni ohi, kun ei pystynyt olemaan valmiustilassa riittävän pitkään eikä seuranta ollut helppoa.
Mitä seuraavaksi?
Päätin rakentaa ensimmäisen kelluvan piilon, jotta pääsin lähilahden silkkiuikkuja kuvaamaan. Tätä varten hankin pelastautumispuvun, se oli kallis hankinta. Perustelin sitä itselleni, että käytän sitä myös veneilyssä, jolloin se on myös turvaväline itselleni vaikkei pelastusliivejä korvaa. Hankinnasta voisi oikeastaan syyttää yhtä Finnfoton kokousta, koska minun piti tappaa Messukeskuksessa aikaa kolme tuntia ja päädyin ajankuluksi sovittelemaan pukuja.
Suomen vesissä tarvitaan kuivapukua lähes poikkeuksetta. Se on oikeastaan tässä harrastuksessa se kallein hankinta, mikä estää monta kokeilua ja rakentelua. Kahluuhousuja ei suosittele kenenkään käyttävän, joka kuvaa kojusta pohjassa kävellen. On aina vaara, että on syvempi kohta ja housut hörppäävät vettä, jolloin niistä tulee älyttömän painavat ja hengenvaaralliset. Toki omassa kahluualtaassa ajavat asiansa, jos jollain sellainen on.
Märkäpuku on vaihtoehto kesällä, mutta mutaisissa merenlahdissa ”kumipuku” voi olla ötökkäystävällisempi vaihtoehto. En edes halua tietää mitä kaikkia ötököitä pohjamudissa asustaa. Kengissä kannattaa huomioida se, että pohja kestää terävään astumisen.
Mutta tosiaan itse ”kojuun”, ensimmäinen lauttani oli varsin budjettiversio, mutta se ajoi asian. Vähän niin kuin silkkiuikkujen parittelulautta, jonkunlainen tekele mikä kellui ja homman pystyi sillä hoitamaan. Tein sen nopeasti, koska kausi oli pitkällä.
Tykästyin hommaan niin, että rakensin seuraavana talvena uuden isomman kojun, minne pääsi sisään ja siinä oli ns. telttakin. Se oli U:n muotoinen lautta, mikä näkyy Youtube videossani Fokuksessa Luonto.
Ensimmäinen versio
Ensimmäisessä kojussa kosteuttava imevä naamioverkko vain roikkui päälläni eikä käsille ollut kahluutukia sivussa. Varusteet sai uudessa kellukkeiden päälle laatikoihin ja sillä tuntui olevan turvallista mennä. Telttaa vuorostaan piti pystyssä kaaret oikean kojun lailla. Rakensin kojun 96 cm leveäksi, koska se on Toyota Auriksen takakontin leveys pyöräkoteloiden kohdalta, pitäähän koju saada kuljetettua. Olen aina tykännyt rakentaa apuvälineitä ja laitteita eikä tämä projekti jäänyt viimeiseksi. Kuvia alkoi syntymään ja tästä muodostui kevään perinne mitä odotti.
Tee se itse V2 mentiin muutama vuosi, kunnes sain käyttööni MrJan Gearin ilmatäytteisen kojun ensimmäisen version. Tämä koju on luonnollisesti kevyempi ja ketterämpi operoida. Kuvasin siitä promomateriaalia valmistajalle heidän pyynnöstään.
Keväällä 2018 sain kunnian päästä mukaan MrJan Gearin ”swimming teamin” leirille Latvian Nagliin arvioimaan paikkaa workshop käyttöön sekä samalla testaamaan kojun kakkosversion prototyyppiä.
Viime vuoden puolella ykkösversio jatkoi Tampereen suuntaan uusille omistajille ja tämä kevät meni kakkosversion kanssa kahlatessa vielä matalamman kuvakulman kera. Oma rakentamani koju on edelleen käytössä avopuolisolla tai kavereilla.
Tämä kulunut kevät oli silkkiuikkujen kuvauksen osalta erinomainen. Parhaalle viikolle osui hyvät säät ja ennen kaikkea vesi oli niin korkealla, että alue minne linnut tekivät parittelulauttojaan, oli kahlattavissa / ryömittävissä eikä siellä ollut haittaavia ruokoja edessä. Pääsin kuvaaman useita paritteluja vastavaloon auringon noustessa. Valitettavasti paikassa aurinko nousee metsän takaa, jolloin ihan parhaimmat valot ovat jo menneet, mutta olen silti tyytyväinen saldooni.
Kylmyys ja pissahätä ovat yleensä syyt, mitkä pakottavat ylös vedestä. Yhtenä aamuna kyttäsin niin intensiivisesti parittelupesää, että sporttikelloni antoi passiivisuusvaroituksen ja käski lähteä liikkeelle. Tämä taisi olla oma ennätykseni, kolme tuntia viedessä yhtä jaksoisesti. Tätä kirjoittaessani alkaa olemaan aika mennä katsomaan onnistuiko pesinnät ja saisiko poikasia kuvattua kojusta. Kun vain löytäisi voimia.
Jotain vikaa ihmisessä on kuitenkin pakko olla, että hän lähtee villapöksyissä ja kaikissa muissa lämpöisissä vaatteissaan mitä omistaa aamuyöstä muutaman asteen veteen useaksi tunniksi palaten maan pinnalle pakastettu katkarapu mukanaan.
