Onko sillä keuhkot?
Olen aina ollut kiinnostunut valokuvauksessa tekniikasta, kameroiden ominaisuuksista sekä uusista laitteista ja vekottimista. Olen itse lähtenyt rakentamaan kalustoani ja päivittämään sitä noin 16 vuotta sitten. Silloin EOS 350D oli kova luu. Sittemmin tie on mutkitellut saman merkin kymppisarjalaisista vitossarjaan käyden välillä seiskassa päätyen osittain ykköseen. Vitriinistä löytyy kuitenkin edelleen nostalginen 2008 vuoden marraskuussa ostettu EOS 5D mark 2 eli kaverien kesken Make. Hänen kanssaan alettiin takomaan rahaa, että saatiin lisää töttöröitä ja vempeleitä. Kyseinen kamera on itselleni muisto siitä mistä lähettiin ja mitä kaikkea vuosien varrella on saavutettu ja kuinka paljon töitä on tehty. Nykyään peilejä löytyy vain vessasta ja eteisestä, autossakin pari pakollista – kameroissa niitä ei enää ole.
En kuulu ihmisiin, joiden mielestä tarvitset parhaat, uusimmat ja suurimmat vehkeet saadaksesi hyviä kuvia. Tärkeintä on, että osaat käyttää niitä mitä sinulla on. On kuitenkin kiistatonta, että sen jälkeen, kun osaat käyttää vehkeitäsi niin niiden päivittäminen tuo uusia mahdollisuuksia haastaviin toteutuksiin.
Kirjoitin Luontokuva lehden 3/2021 kolumniin aiheesta kuinka erottua joukosta. Vuosia sitten linjasimme työpaikalla, että jos sillä ei ole keuhkoja, se on tekniikkaa eikä kuulu palveluliiketoiminnalle. Tästä tullaan siihen, että onneksi itseäni viisaammat ovat kehittäneet meille erilaisia apuvälineitä eri tarkoituksiin, joiden tehtävänä on toimia insinöörien suunnittelemalla tavalla tuoteselosteen mukaisesti. Usein varsinkaan yksinkertaisella tekniikalla ei ole minkään sortin aivoja, saati tekoälyä tai vähintään ne ovat hyvin alkeelliset yhden piirilevyn kokoiset. Keuhkojen puolesta laitetta pitää elossa joku virtalähde, minkä toinen todennäköisesti insinööri on keksinyt tai se imee virtansa isännän toisesta laitteesta. Osa pystyy parempiin suorituksiin kuin toiset, niin se on meissä ihmisissäkin.
Pettäminen vai pettyminen?
On kuitenkin muutamia asioita mitä en voi yksinkertainen sietää ja yksi niistä on tekniikan pettäminen tai se, etten ymmärrä miksi tämä keuhkoton, todennäköisesti hinnakas laite kapinoi isäntäänsä vastaan eikä toimi suunnitellulla tavalla.
Jokainen, jonka tekniikka on joskus pettänyt tietää, että se ei tapahdu kotona sohvalla laitetta tutkiessasi takkatulen ääressä vaan se tapahtuu silloin kun on tosi kyseessä ja pitäisi olla kovat piipussa sormi liipaisimella eli laukaisin puolivälissä sormet täristen odottaen H-hetkeä, jota ei tule tai tulee se, mutta se päättyy pettymykseen eikä kuvia synny suunnitellusti.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olisi tehnyt heittää jokin laite suolampeen tai muualle pöpelikköön. Se olisi ollut laitteelle oikein, mutta ei luonnolle. Yhden laitteen on karhu pelastanut, sillä olin aivan valmis kävelemään kojusta ulos ja heittämään sen niin kauas kuin voimat olisi riittänyt ja unohtamaan sen olemassaolon. En kuitenkaan voinut, koska sen vieressä oli karhu. Laite toimi ennen sitä ja sen jälkeen, mutta ei silloin. Mikä oli se maaginen kaksi minuuttinen ja miksi näin kävi. En ole käyttänyt kyseistä teknistä toteutusta sen jälkeen.
Toinen vaihtoehto on antaa tekniikan hoitaa koko juttu. Lähdet vehkeiden kanssa luontoon säätäen niitä oikeisiin kulmiin hien valuessa ja hyttysten pistäessä sinua miettien ja miettien, jos olen nyt eläin niin mistä tulen ja minne menen.
Lopulta kaikki on valmista ja lähdet toiveikkain mielen kotiin tai kojuun. Hiki virtaa niin, että baarin terassikaan ei olisi huono vaihtoehto – ehkä paras. Tiedät tehneesi kaikkesi, mitä sinulta itseltäsi voit kohtuudella vaatia ja mihin osaamisesi on vuosien varrella kokemuksella harjoitettu.
Lopulta kun lähdet huoltokäynnille, toiveesi ovat korkealla, tiedät riistakamerasta eläimien liikkuneen alueella. Kylmä hiki valuu silti otsallasi, epäilet taas keuhkottomien laitteiden, joilla on vain yksi tehtävä pettäneen. Onko vastassa kenties tyhjä muistikortti? Tyhjä akku? Onko muistikortti täynnä, mutta ei haluamaasi kuvaa? Vai onko siellä sittenkin suunnittelemasi THE RUUTU, mitä varten olet treenannut itseäsi ja osaamista? Vaikka tekniikka pettää lopulta harvoin, et lopulta koskaan voi tietää, milloin se pettää. Se tässä lajissa on raadollisinta ja pelottavinta, mutta se kai pitää oppia hyväksymään.
Loppusanat:
Eräs kamerani oli ollut ulkona talven aikana aina -22 asteen pakkasesta +7 lämpötiloihin viikkoja ilman huoltoa täysin toimintakykyisenä. Karhukuvauksissa keväällä akku vuorostaan tyhjeni mysteerisesti joka yö ennen kuin yö ehti edes alkaa eikä kuvia syntynyt kertaakaan. Kamera ja kokonaisuus toimi moitteetta, kun lähdin reissuun. Voitte vain arvata, olenko onnistunut noiden kolmen päivän jälkeen toistamaan vikaa, no en ole. Kamera toimii moitteetta eikä samalla kokonaisuudella uusi vikaa. Setillä on otettu hienoja kuvia sen jälkeen viikkojen valmiustilan aikana. Isoin ero on se, että nyt olen kotona enkä reissussa. Toinen on lumen määrä.
Voimia Tuomas.
