Nuku yö ulkona – Helmin kanssa retkelle
Helmi ei ole mummoikään mennessä päässyt yöretkille luontoon, johtuen hänen ”erityispiirteistään”. Tällä kertaa otin riskin ja teimme retken sen verran lähelle kotia, että jos reissusta ei tule mitään eikä hän rauhoitu nukkumaan autossa niin voimme palata kotiin. Ei ole kivaa myöskään koiralle, jos koko retken on pepputärrä eli jokin pelottaa.
Koira osaa kuitenkin yllättää ja nukahti jo alkuillasta lintutorniin. Toki kävi yhden lintumiehen eväitä ennen sitä pummimassa. Kohteemme kurjet saapuivat yöpaikkaansa jo kaksi tuntia ennen auringonlaskua ja auringonlaskun aikaan ei enää taivaalla ollut muuta liikehdintään kuin saalistava ruskosuohaukka. Näinpä kurjet saivat odottaa aamuun.
Heti auringon laskeuduttua usva alkoi nousta pelloille ja lähdimme hyödyntämään viimeiset valot valovoimaisen optiikan kanssa lähipelloille ennen yöpaikan etsimistä.
Valkohäntäpeuroja näkyi tosi paljon ja muutama hirvi. Ajoneuvo liikennettä oli paljon, mikä oli omiaan aiheuttamaan haittaa kuvaukselle sekä eläinten rauhalliselle olemukselle teiden lähellä.
Ruuhkaa
Suunnitellussa yöpaikassa oli muutama muukin. Tiesin, että tempaus on suosittu, mutta ihan vastaavaa ryysistä en uskonut näkeväni. Onneksi alueen tienpätkät ovat tuttuja ja rauhainen paikka löytyikin varapaikasta.
Helmi oli pakannut itselleen mukaan taljan, peiton sekä untuvatakin – elettiin kuitenkin elokuuta.
Usvainen aamu
Aamu valkeni usvaisena, jopa liian usvaisena. Minnekkään ei oikein nähnyt eikä kuvaamisesta tullut sitä myöten mitään. Kaikki kohteet olivat sankan usvan sisässä eikä aurinko päässyt paistamaan läpi.
Kiersimme Helmin kanssa suunnitellut paikat eli Saltsfjärdenin lintutornin sekä lähialueen tiet hirvieläinten toivossa.
Kurkia, valkoposkihanhia sekä valkohäntäpeuroja näkyi ja kävi meillä aikamoinen tuuri yhden hirvenkin kanssa. Helmin loppuretki meni yhtä hyvin kuin alku ja varmisti hyvällä, ja rauhallisella käytöksellään matkalipun mukaan useamminkin.
…matkustaa kuin ministeri!
