Pilvisenä päivänä istuskelin rannalla ja seurasin yksinäisen nokikanan puuhastelua. Odotin ruovikon reunaan edellisenä päivänä paikalla liikkuneita liejukanoja kuvattavaksi, mutta yhtäkään liejukanaa ei paikalle tullut. Nokikanan tutkimusmatkoista naapurireviireille tuli hyviä kuvia. Muutama erinomainen paikka meni ohi, kun tarkennus ei pysynyt mukana kohti tulevassa kohteessa ja sitten yksi puu tai oikeastaan paikan ainoa puu oli edessä tappelun syntyessä (puu on edelleen siellä vaikka lähellä olikin sen luonnoton poistuminen maisemasta). Tämän lähempää en ole ennen nokikanojen tappelua päässyt todistamaan ja kuvat olisivat olleet varsin yksityiskohtaisia, koska etäisyyttä oli ehkä kuusi metriä. Tietenkin olettaen että tämä puu olisi kasvanut muualle tai sitten olisin voinut valita istumapaikkani toisaalta.
Uusia kuvia ja tilanteita tulee, näistä ei voi kun oppia ja mennä eteenpäin!
Seuraavassa kaksi tarinaa kuvina:
