Aamupäivällä oli pientä pilviharsoa taivaalla, mikä mahdollisti mukavan valon vielä kymmenen maissa. Mustakurkku-uikku suki itseään polun vieressä yhdessä parhaimmista spoteista altaalla. Tämä on niitä harvoja kohtia missä kasvillisuus ei kasvaessaan “tuhoa” matalan kuvakulman kuvaus mahdollisuutta. Puolituntia myöhemmin pilvet olivat väistyneet ja aurinko paistoi jo kovemmin, kun mukurut tekivät kosiotunnusteluja. Kovempi valo näkyy heti kuvissa. Tosin kuvaussuunta on enemmän sivuvalosta, mutta sillä ei ole oleellista merkitystä. Aamupäivän valot olivat siinä, oli aika lähteä työyön jäljiltä nukkumaan että voi tulla illalla takaisin.
