Miksi omistaa vararunko?
Viime häissä juttelin juhlavieraan kanssa siitä miksi pitää tai kannattaa olla kaksi runkoa matkassa keikoilla. Aiemmin päivällä morsiammen kanssa meikissä oli jo sattunut tapaturma kameralle ja objektiiville, kun 5 D mark II ja 50 1.8 II putosivat kampaamon tuolilta maahan seurauksella että objektiivi meni kahteen osaan sekä runkoon tuli pieniä vikoja, jotka eivät onneksi haitanneet kuvausta.
Keskustelussa puhuimme juuri elektroniikaasta ja siitä ettei koskaan tiedä milloin kamera sanoo että nyt riitti ilman ulkopuolista ”avustusta”.
Maanantai sitten toimitin 5D mark II:sen ja 50mm 1.8 II JAS-tekniikkaan kustannusarvioon vakuutusyhtiölle ja tiistaina sitten tuli tieto ettei objektiiviä kannata korjata ja samalla hyväksyin kameran korjauksen, joka oli n. 210 e. Laaja kotivakuutus maksoi itsensä takaisin heti monen vuoden osalta.
Onneksi ei ollut hääkeikkaa tiedossa pariin viikkoon ja juhannus lähestyi, joten stressiä ei aihettanut ykkösrungon puuttuminen kameralaukusta.
Juhannuksen viettoon suunnattiin sitten torstaina 7 D mukana sekä pari perus objektiiviä akut täyteen ladattuina. Mökille päästyäni oli tarkoitus heti lähteä järveen polskimaan lumpeiden ja ulpukoiden sekaan 7D sukelluskotelossa . Märkäpukuvun sain puoliksi päälle ja aloin tekemään kameraan asetusmuutoksia vaihtamalla tarkennuksen AF-ON napista laukaisimeen sekä tarkennuksen servolle ja sarjakuvauksen päälle. Muutama testikuva asetusten muuttamisen välissä mökin terassilla kunnes kamera yhtäkkiä sammui. Näyttöön jäi vaan vilkkumaan valo että akku tyhjä. Hämmentyneenä kaivoin laukusta vara-akun, juuri eilenhän akun latasin. Akun vaihto ei tuonut muutosta kameran tilaan, se irtisanoi sopimuksensa siihen. Myöhemmin kokeilimme vielä toisessa 7D:ssä akkuja sekä vaihdoimme toisen 7D:n pariston sammuneeseen kameraan, mutta ei se vain herännyt henkiin. Myöhemmin viikonloppuna kokeilin pari kertaa olisiko lepo auttanut, mutta ainoa muutos oli että toisella akulla ei enää vilkkunut akun valokaan. Toinen 7D näytti akkujen olevan täynnä ja kunnossa.
Olisi ilmeisesti pitänyt koputtaa puuta sanoessani häissä että ei sitä koskaan tiedä milloin kamera saa tarpeekseen ja sammuu kuin seinään. Toisaalta eihän sitä tiedä jos kameran ohjelmistoon on ohjelmoitu suomalaisen juhannuksen toimintaohjeita ja se noudatti yhtä perinteistä mallia vain sammua.
Viikko alkoi edellisen viikon tavoin maanantai aamuna JAS-tekniikka käynnillä. 7D jäi sinne, 5D mark II odottaa varaosaa ja hyvällä tuurilla huomenna tiistaina sen sieltä saisi. CPS jäsenyys tuli tällä kertaa tarpeen ei vain lyhyemmän huoltoajan vuoksi vaan lainarunko lähti JAS-tekniikasta mukaan siihen asti että toinen kameroista saadaan kuntoon. Aluksi pelkäsin että lainarungoksi kaivetaan jostain kaapista pölyttynyt 400D, mutta pelko osoittautui turhaksi ja 5 D mark II sieltä löytyi.