Talvi alkaa olla mennyt ainakin etelässä vaikka se kovin yrittää hetkellisesti tullakin takaisin. Viikolla kahdeksan kävin kuvaamassa koskikaraa viikon kuvaan. Tässä tulee loput kyseisen reissun kuvat.
Viikon kuva 8 bloggauksesta:
Vanhankaupunginkosken itäinen haara on takuuvarma koskikarapaikka talvisin, mutta välillä erittäin haastava valon ja kuvauskorkeuden suhteen. Kosken rantojen ollessa jäässä olen yleensä kuvaillut Viikin puolelta, koska siellä pääsee selkeästi lähemmäs vedenpintaa kuin Tekniikan museon puolelta. Tänä vuonna ei koskessa jäällä juhlita, joten rannoiltakaan ei oikein löydy makuualusta apuja, joten päätin jäädä kuvaamaan Tekniikan museon puolelle ja ottamaan kuvia korkealta yläviistosta. Yläviistosta kuvattaessa saa muutenkin veden paremmin mukaan pidemmillä valotuksilla.
Ajatuksena oli synkästä säästä johtuen tosiaan lähteä kokeilemaan pidempiä valoituksia ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain niitä tulikin kuvattua. Koskikara tai oikeastaan koskikarat löytyi juuri siltä alueelta mistä niitä oli paras Tekniikan museon puolelta kuvata. Ensin alueella pyöri kaksi karaa, sitten jostain ilmestyi kolmaskin. Pienten kisailujen ja reviirirajojen selvitysten myötä ilmestyi vielä neljäskin sekoittamaan pakkaa.
Yksi linnuista siirtyi alemmas ehkä kosken kovimpien kuohujen sekaan sukeltelemaan, nyt oli se hetki kun otettiin viikon kuva. En ole aiemmin päässyt kuvaamaan tai seuraamaan vastaavanlaisessa virtapaikassa koskikaraa. Tuntuu hullulta kuinka noin pieni lintu selviytyy tuollaisessa virrasta sukellus toisensa perään voittajana.
Olen myös aiempina talvina kuvaillut talvisin koskikaraa, mitkä kuvat löytyvät kuvapankistani.
