Viides kuvausreissuni Norjaan suuntautui tällä kertaa Keski-Norjaan Rundelle, Geirangeriin ja Trollstigeniin. Nämä kolme kohdetta olivat suunnittelussa pääkohteita ja muut paikat niiden ympäristössä ja matkalla olivat plussaa. Hääkuvaukset taas rajoittivat matka-aikaa, joten tällä kertaa reissu kesti 11 päivää. Ajokilometrejä kertyi Espoosta lähtijöille n. 4500 km.
Starttasimme maanantai aamuna Espoosta kohti Jyväskylää, missä vaihdoimme auton isompaan ja matkaan tarttui kaksi kuvaajaa lisää.
Ensimmäinen pysähdys Ruotsin puolella oli Alvikissa, jossa pysähdyimme tankkaamaan. Diesel maksoi päivän kurssilla n. 1.60 € / l.
Ensimmäiset päivät reissusta oli pelkkää ajoa. Ruotsissa reitti kulki Haaparanta – Luulaja – Alvik – Alvsbyn – Arvidsjaur – Sorsele – Tärnaby.
Sorselen jälkeen oikaisimme pienempää tietä E12 tielle, jota jatkoimme kohti Tärnabyä.
Tärnabyn jälkeen emme jatkaneet Mo I Ramaan vaan lähdimme 73 tietä kohti Norjaa. Rajan tullipiste sijaitsee Tärnabyn kylässä kauempana rajasta.
Tieltä 73 saavuimme Norjan isommalle tielle E6:lle, jota jatkoimme alas kohti Tronheimiä. Olimme varautuneet Trondheimin ympäristössä oleviin tietulleihin maksamalla etukäteen AutoPass -palvelun. Palvelu mahdollisti ajaa automaattikaistoja välittämättä tietulleista. Itse Tronheimista ei jäänyt muuta mieleen kuin ambulanssin väistäminen yöaikaan. Pääsimme ajamaan hiljaiseen aikaan omaa tahtia kaupungin ohi kohti Halsan lauttarantaa.
Norjan dieselin hinta yllätti meidät. Olimme varautuneet kalliimpaan polttoaineeseen, mutta rapiat 1.90 €/l päivän kurssilla tuntui aika suolaiselta. E95 maksaessa yli kaksi euroa. Isoa eroa ei ollut sisämaan – saariston – kaupunkien välillä.
Halsan – Kanestraumin välinen lautta oli ensimmäinen kuudesta lautasta reissullamme. Olimme tehneet kotiläksymme hyvin ja lautta maksoikin juuri sen mitä oletimme 291 NOK (alle 7 metrinen auto ja kolme ihmistä kuljettajan lisäksi. Loput lauttahinnat samalla kokoonpanolla).
Matka jatkui kohti Molden kaupunkia, mutta väliin osui yllätys: maksullinen silta. Gjemnessundbruan silta oli maksullinen ja tähän maksuun ei AutoPass -kelvannut vaan kaikki autot kulkivat kopin kautta. Hintaa sillan ylitykselle kertyi vähän yli 100 NOK. Rahastaja pyysi otti satasen ja joitain kolikoita sen lisäksi Arton kädestä.
Molden kaupungissa ennen lautalle menoa vierailimme Ford Servicessä, mutta he eivät kerenneet vilkaista konetilaan. Sieltä oli alkanut kuulua huolestuttavaa nakutusta sekä öljyä oli tullut vähän ulos. Viereisestä Volkswagen & Audi -konsernin myymälästä saimme mekaanikot vilkaisemaan autoa, onneksi ei mitään vakavaa. Matka jatkui ja pulssit laskivat!
Molden ja Vestnesin lautta oli pidempi ja maksoikin karvan verran enemmän eli 401 NOK.
Seuraava kohde olikin jo navigaattorissa eli Sulesundin lauttaranta. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntumaan että pääsemme joskus jopa Rundelle kuvaamaan. Matka oli ollut pitkä ja väsyttävä.
Sulesundin ja Hareidin lautta ei kauaa kestänyt, mutta 328 NOK se silti verotti. Rundelle matkaa 50 km !!!
Keskiviikko iltana 18 maissa paikallista aikaa saavuimme Rundelle. Matkaa oli tässä vaiheessa tehty vajaa 2100 km. Matkaan meillä meni nukkumisineen ja taukoineen 56 tuntia. Googlemaps antaa matka-ajaksi 28 tuntia.
Runden saarella majoituimme Goksøyr campingiin aivan polun juureen. Vastaanottovirkailija kertoi että lunnit saapuvat klo 21 mereltä, joten alkoi tulemaan kiire lähteä. Leirintäalue maksoi kolmelta päivältä vajaa 100 euroa matkailuautolta sähköineen. Kaikki muu paitsi suihku oli tuohon hintaan käytettävissä. Lämmin suihku toimi 10 NOK (1.40 €) kolikoilla ja sellaisella sai 6 minuuttia lämmintä vettä.
Nousu kuvauspaikoille oli rankka. Lähempänä 45 asteen kulmaa nouseva asfaltoitu polku kaiteineen sai jalat huutamaan hoosiannaa. Puolessa välissä rinnettä polku muuttui mutaiseksi nurmikoksi, jossa hyvät kengät olivat tarpeen. Nousu kuitenkin palkittiin ja pääsimme kuvaamaan lunneja, mitään huippuvaloja ei tosin ollut. Lunneista ja saaren muusta linnustosta omat kirjoitukset aikanaan. Toisena päivänä kiersimme luontopolun vastapalloon, sen kierrettyään “väärin” tietää miksi sillä on kulkusuunta.
Runden saaren ympäri järjestettiin myös veneretkiä. Meillä kävi tuuri, koska myöhästyimme torstain laivaretken ilmoittautumisesta ja jouduimme tyytymään perjantaihin. Saimme loistavan sään perjantaiksi! Tästä lisää retken omassa kirjoituksessa myöhemmin…
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja oli aika jättää lauantaina Runde. Matka kohti Geirangeria ja parempia säitä sai alkaa…
Seuraavaksi kohteeksi asetimme Sæbøn lauttarannan. Matkalle osui Eikssundtunnelen, joka on maksullinen. AutoPass -palvelu toimi täällä eikä meidän tarvinnut pysähtyä miettimään maksuja.
Sæbø – Leknes lautta oli lyhyt siirtyminen, joka maksoi 253 NOK. Matkalla kapteeni huuteli komentosillalta kun osa kuvasi hänen mielestään väärään suuntaa maisemaa. Ilmeisesti miehen lempimaisema oli toisessa suunnassa.
Øyen kylän taukopaikalla oli mahtavat ruokailumaisemat. Kuvasimme rannassa maisemien lisäksi lokkeja, jotka kalastivat pinnassa olevaa kalaparvea, jota ilmeisesti makrillit saalistivat alapuolelta. Matka jatkui kohti Hellesylttiä, mistä Geirangerin alus lähti. Geirangerin laiva oli ainoa, joka aiheutti päänvaivaa vähän. Lautta ei kulje 24/7 vaan viimeinen lautta lähtee 18.30, siihen oli ehdittävä!
Matkaa Hellesylttiin hidasti pieni “jäätikkö” jokineen…
… ja heti perään Geilskredvatnetin vieressä olevat putokset, jotka tässä kuvassa jäävät “ärsyttävästi” kuvaajan selän taakse. Niistä myöhemmin lisää.
Ehdimme kuin ehdimme viimeiseen laivaan vaikka kuvattavaa olisi ollut moneksi päiväksi. Hellesylttiin saavuttuamme Krista suuntasi kuvaamaan kaupunkiin laskevaa isoa putousta ja pojat matkamuistomyymälään. Menikö jotain väärinpäin?
Geirangerin vuonon tunnetuin nähtävyys – seitsemän siskoa. Valitettavasti valot eivät siunanneet tätä risteilyä vaikka Sarah Brightman soi laivan kaiuttimista luoden tunnelmaa. Geirangerin lautta oli luonnollisesti kallein ja maksoikin 580 NOK. Geiranger kannattaa ehdottomasti kokea lautan kannelta tai vuokraveneellä.
Geirangerissa yövyimme vuonon rannalla keskustan ulkopuolella Grande Hytteutleige and Campingissä. Leirintäalueen reunalta oli kiva kuvailla vuonoon. Sunnuntai aamuna olimme jatkamassa matkaa Dalsnippanin huipulle niin vasen eturengas tyhjeni itsestään venttiilin vierestä. Tästä alkoikin operaatio eturenkaan vaihtaminen matkailuautoon alkuperäistunkilla märällä nurmikolla ja alkuperäistyökaluilla. Jo vararenkaan irroittaminen pohjasta oli oma työnsä puhumattakaan kiinni ruostuneen peltivanteen irroitus akselista. Onneksi leirintäalueelta saimme apuvälineitä turvallisempaan vaihtamiseen. Rengas saatiin vaihdettua Sveitsiläisen karavaanarin pienellä avustuksella, jonka touhua saatteli ilmeisesti saksankieliset kirosanat.
Lähestyimme vuoriston kapeita serpentiiniteitä, joten oli aika virittää GoPro Hero 2 auton kylkeen kuvaamaan videota muistoksi.
Dalsnippanin huipulle on juurella puomit ja pääsymaksy 150 NOK / auto. Näkemisen arvoinen näköalapaikka 1500 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Huipulta näkyi komeasti Geirangerin kylä sekä vuono serpentiiniteineen.
Geirangerista suuntasimme kohti tietä 63, jonka varrelta löytyy kuuluisa Trollstigen. Ennen Trollstigeniä matkalla oli viimeinen lautta Eidsdal – Linge. Lyhyt siirtyminen oli reissun halvin laivamatka 234 NOK.
Kauniissa vuoristomaisemissa siirryimme kohti Trollstigeniä. Kotiläksymme olimme tehneet huonosti, koska luulimme että ajamme tien ylös tuosta suunnasta, mutta menimmekin alas. Emme tajunneet pysähtyä ylhäällä näköalapaikalla ollenkaan. Jouduimme tyytymään seisake/levennyskuviin. Paikoin ajoneuvon levyinen tie mutkittelee vuoren reunoja pitkin alas. Tästä nauttisi varmaan enemmän, kun uskaltaisi ajaa sen useampaan otteeseen. Keskittyminen kuskin avustamiseen apukuskin paikalta vei kaiken huomion.
Tien 63, mikä on osan vuodesta suljettuna alkaa/päättyy Åndelnesin kaupunkiin Trollveggenin viereen. Täältä alkoi ajomatka kohti Ruotsia ja Haaparantaan ostoksille, olimmehan bonganneet Fjällravenin Outlet- myymälän siellä!
Kotimatkalla meillä oli aikaa, joten pysähdyimme yhdeksi päiväksi vielä kuvaamaan Hailuotoon Marjaniemen majakkaa sekä hiekkarantoja.
Tähän reissuun liittyvät kirjoitukset kuvineen löytyy ja tulee löytymään Norja 2012 -hakusanan takaata.
