Luontokuvaus ei ole pelkkää kuvausta kun sitä tehdään kaupallisesti

Mitä kaikkea hyvät kuvauspaikat pitävät taustalla? Mitä kaupallisen kojun kulisseissa tapahtuu?

Neljäs vuosi on nyt lähdössä käyntiin “oman” kotkakojun kanssa, joka on yhteinen projektimme pienen porukan kesken eteläisessä Suomessa. Olemme vuosien varrella kokeneet onnistumisia sekä vastoinkäymisiä, työtunteja on käytetty projektiin paljon.

Emme valitettavasti pysty kertomaan linnuille että nyt pitäisi tulla paikalle kun pöytä on katettu, emme voi kysyä heiltä etukäteen että olisiko tämä hyvä paikka syödä talvella joulukinkkua. Tutkimme ja kokeilemme, sitten tiedämme.

Luontokuvausmatkailussa on kuitenkin paljon potentiaalia ja meidänkin porukassa on muutamia kuvaajia, jotka on jo alusta asti miettinyt projektin näkökulmaa myös kaupalliselta kantilta – tämä kuitenkin edellyttää suhteellisen vakaat olosuhteet ja lintujen vierailut.

Metsissä liikkuu myös muita ihmisiä, ei hyvä kotkakojun kannalta sillä kotkapaikka vaatii omaa rauhaa. Paikan pitää olla siis rauhallinen ja lähialueen ihmisten hyväksyä hankkeemme, jotta vältymme kiusanteolta, mitä on kaikessa yksinkertaisuudessa päiväsaikaan alueella liikkuminen. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa että kiinteän kojun pitäminen vaatii aina maanomistajan luvan!

Jo tässä vaiheessa voi siis mennä aika monta asiaa pieleen, onneksi uskoa vielä löytyy ja onnistumisten kautta jaksamme tätä tehdä.

Artikkelin kuvitus Lämsänkylän kotkakojulta, Kuusamo Nature Photographyn kaupallinen kuvauspaikka

Kojujen huolto, muutto ja valmistelu

Kiinteän kojun mikä painaa useita satoja kiloja liikuttaminen ei ole helppoa ja kevyttä. Meillä on kaksi kojua, joiden liikuttaminen käsipelillä on lähes mahdotonta. Kojujen siirto alkusyksystä vei kaksi työpäivää 4-6 henkilöltä, kun niitä vedettiin maasturilla pitkin metsää hyväksi katsotulle paikalle, paikalle ne oli tuotu kuorma-auton lavalla.

Sittemmin alueelle on suoritettu maisemointia, kun ylimääräiset risut ja kepit on siivottu pois. Tähän meni jälleen muutaman henkilön työpäivän verran tunteja.

Kojut on sijoitettu rinnakkain, jolloin niille oli helppo rakentaa yhteinen takatila. Takatilassa hoidetaan isommilla ja pienemmillä tarpeilla käynnit sekä sinne jätetään kengät ja muut varusteet mitä kojuun ei mahdu tai ei ole tarpeen ottaa mukaan.

Tämä kaikki vei hyvin paljon aikaa ja hermoja, sillä alueella on aivan käsittämätön määrä hirvikärpäsiä. Itse nautin viitenä päivänä lähes aamusta iltaan näistä luonnon suomista sitkeistä ystävistä.

Sikojen siirtely

Syöttinä kuollutta sikaa tai kalaa. Sian kuljettaminen paikalle on aina oma operaationsa. Sulan maan aikaan sikojen liikuttaminen on raskaampaa kuin lumen aikaan. Olen rakentanut sikojen siirtelyyn ison “pulkan”, jolla kaksi miestä vetää perässä noin 100 kg ruhon suhteellisen helposti. Jokainen voi kuvitella kuinka raskasta olisi muutoin kuljettaa velttoa  aikuista miestä pitkin metsää. Kyllä se jalkatreenistä menee. Lumen aikaan varsinkin pohjoisessa siat liikkuvat moottorikelkalla hyvin vaivattomasti, miksei etelässäkin.

Sikojen käyttöön haaskana liittyy myös lakisääteiset ilmoitukset ja kirjanpidot. Keväällä alue on siivottava luista ja nahoista.

Istumapuiden valinta

Jos paikalla ei ole hyviä näyttäviä puita, johon linnut voisivat istua poseeraamaan niin ne täytyy sinne tuoda. Hyviä keloja löytyy metsistä ja niitä on pystytetty strategisesti hyviin paikkoihin kuvausalueelle.

Etualalle on rakennettu pikkulinnuille ruokintapaikka, jotta muistikorteille saadaan täytettä. Pikkulntujen siemenautomaatti on myös omatuotantoa ja on kooltaan noin 100 litraa. Sinne mahtuu siemeniä 25-30 kiloa, joten huoltoväli on riittävän iso.

Raatopakastin

Monikaan luontokuvaajien kotkan kynsissä olevista ketuista, jäniksistä tai oravista ei ole itse kuollut juuri sille hyvälle näyttävälle kukkulalle piilokojun eteen. Eläimet on poimittu pääosin teiden varsilta pitkin vuotta ja säilötty raatopakastimeen odottamaan lopullista sijoitusta eli asiakkaiden kuviin pääsemistä kotkan kynsissä.

Kuvia Lämsänkylän kotkakojulta talviselta huoltopäivältä:

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Olli Lamminsalon kanssa.