Luontokuvaajan vuosi 2012

Vuosi 2012 alkaa olemaan taputeltu ja on aika vetää yhteen mitä kaikkea vuonna 2012 tapahtui.

Ensiksi sanoin…

  • Vuoden alussa perustimme Suomenoja luonto ry:n
  • Suomenojan luonto valokuvanäyttelymme kiersi viidellä paikalla
  • Suomenojan kuvavarastoni alkaa olemaan hyvä, muttei lähelläkään täydellistä. Tämä projekti jatkuu taas keväällä 2013.
  • Minut valittiin toisena hallitusvuotenani Pro Luontokuva ry:n varapuheenjohtajaksi
  • Yhteysalus M/s Eivorilta tiedusteltiin kiinnostustani näyttelyyn ja nyt laivan seinillä on 50 tauluani pysyväisnäyttelynä. Tämä jäi vuoden ainoaksi henkilökohtaiseksi näyttelyksi.
  • Kotisivujen kävijämäärä kasvoi mukavasti
  • Kotisivuni joutui ensimmäisestä kertaa hakkeroinnin kohteeksi
  • Yrityksen liikevaihto kasvoi mukavasti kuvamyyntien lisäännnyttyä
  • Joulukuussa lahjoitimme Kristan kanssa viisi taulua Jorvin sairaalan lasten osastolle
  • Facebook-ryhmä on kasvanut tasaisen hitaasti :)

 

… ja sitten kuvin:

Vuosi alkoi lumisissa merkeissä, mutta meri oli pääkaupunkiseudulla auki.
Saaristomerellä Jurmossa ei ollut lunta paljoakaan tammikuussa. Tilhet löysivät lähes lumettomasta kasvillisuudesta syötävää.
Vain rannoilla oli tammikuun loppupuolella jäätä Utössä. Viikon reissulla yhtenä aamuna paistoi aurinko – hetken.
Meri pysyi Helsingin edustalla sitkeästi auki, mutta kivet olivat saaneet komean kuorrutuksen.
Teimme muutaman kuvausreissun helmikuussa sisämaahan Myllykoskelle sekä Nukarinkoskelle pakkasen ollessa yli -20 astetta. Kuvassa Nukarinkoski.
Tammi-helmikuussa poltettiin kaloreita tarpomalla ympäri Seurasaarta varpuspöllöjen perässä. Yhtenä kuvauspäivänä onnisti kohtalaisesti. Hien onnistui saamaan joka reissulla.
Kohti kevättä. Isokoskelot lentävät jäälauttojen seassa. Kevät on tulossa…
Maaliskuussa järjestettiin vuotuinen Lohjan kuvailta. Kuvassa vasemmalta Raimo Sundelin, Sakari Manninen ja Jussi Leppänen.
Helsingin Vanhankaupunginkosken koskikara oli yksi talvikauden takuuvarmoista kuvauskohteista, jos ei muuta keksinyt lähteä kokeilemaan.
Metsäkauriiden kuvausta Espoossa maaliskuussa. Metsässä oli yli polviin lunta, paikoin nivusiin. Liikkuminen onnistui lähinnä kauriiden polkuja pitkin.
Muutamana päivänä keväisin laulujoutsenet kansoittavat Lauttasaaren rannat ennen siirtymistä sisämaahan.
Ensimmäinen kyhmyjoutsen laskeutumassa Suomenojan lintualtaalle.
Suomenojan lintuallas tulvii keväisin Finnoonojaan. Tämä on yksi varma keväänmerkki.
Haahkaparvet alkavat palaamaan muutoltaan. Kuva Utön edustalta maaliskuun loppupuolelta.
Suomenojan luonto näyttelyä pystytettiin Villa Elfvikin luontotaloon.
Suomenojan lintualtaan sulaessa palaavat linnut sinne. Kuvassa ensimmäisiä palaajia – nokikana.
Kevätkausi meni täysin Suomenojalla kuvatessa. Kuvassa piisamien kevätrientoa.
Myös mustakurkku-uikuilla on kevättä rinnassa.
Ei kevättä ilman valkovuokkoja.
Hentokarvalehti herää henkiin Suomenojan lintualtaassa. Lintujen herkkua riittää koko kesäksi.
Joidenkin elämä päättyy ennen kuin se ehtii kunnolla alkaa. Sarvipöllön poikanen on kuollut ilmeisesti nälkään Seurasaaressa.
Kesäaamuisin pelloilta voi bongata vaikka metsäkauriita. Kuva Kirkkonummelta.
Alkukesästä Suomenojalla alkaa perheonni näkyä. Kuvassa mustakurkku-uikku kantaa selässään poikasta.
Utön juhannukseen kuuluu perinteinen juhannussalko.
Juhannuksena kävin snorklaamassa m/s Torsholmin hylyn kauniina tyynenä kesäpäivänä vaimokkeen ottaessa aurinkoa rannalla.
Yksi kauneimmista asioista on Saaristomeri kesäisin. Kuva Jurmon saarelta juhannuksen jälkeiseltä viikolta.
Monivuotinen haaveeni toteutui tänä kesänä, kun pääsin kuvaamaan lunneja. Teimme Norjaan vajaan kahden viikon retken, johon kuului kolme päivää Runden lintuvuorella lunneja ja muita lintuja kuvaten.
Kesän sateet olivat tuhonneet viljelijän heinäsadon. Pellon omistaja poltti pilaantuneen viljan pellolle.
Utön reittialueen yhteysalus M/s Eivor sai elokuussa seinilleen 50 taulua piristämään laivan ilmettä. Tauluissa käsitellään neljää vuodenaikaa, lintuja, maisemia sekä vedenalaista luontoa.

 

 

Näyttelyyn Eivorilla kuuluu myös kuvaajaesittely.
Olen kuullut Utössä olevista ketuista sekä talvisin nähnyt niiden jälkiä, mutta elokuussa pääsin itse vihdoin kohtaamaan ketun aamuvaloissa. Lyhyt ja upea kokemus.
Jos alkuvuosi kuvattiin perinteisempia kuvia niin elokuussa kokeilin uutta lähestymistapaa vedenalaiseen luontoon kuvaamalla rantakäärmettä sen omassa elinympäristössä.
Valkoposkihanhet kokoontuvat Viikin koetilan pelloille ennen muuttoa etelään.
Suomenojan yksi harvinaisuuksista – marskiviholainen. Marskiviholainen tekee pesänsä korsiin kiinni.
Kun jotain erikoista ilmaantuu niin siellä on myös kuvaajia. Elokuussa neljä jalohaikaraa ilahdutti kuvaajia Vanhankaupunginlahdella.
Syyskuun kuudes päivä ammuttiin taivaalle perinteinen SM-ilotulitus.
Virho eli Virtavesien hoitoyhdistys järjesti talkoot Finnoonojalla ja tuloksena saatiin kunnostettua ojaa taimenille paremmaksi kutupaikaksi.
Suomenojalla vierailee vuosittain ei niin perinteisesti nähtäviä lintulajeja. Syksyllä paikalla oli uivelonaaras. Keväällä paikalla oli uivelokoiras jahtaamassa telkkänaaraita.
Marraskuussa tuhannet tilhet valtasivat etelän marjapuut.
Myös taviokuurnat tulivat isolla porukalla etelään ruokailemaan.
Taviokuurnanaaras ruokailemassa pihlajassa – valoa ja värejä riitti.
Marraskuussa alkoivat taas myrskyt ja kovat tuulet.
Aallot toisensa perään iskeytyivät Utön rantakallioon.
Joulukuussa yksi toiveistani totetui – onnistuin saamaan puukiipijästä hyvän kuvan sen yläpuolelta. Yleensä puukiipijän näkee aina menemässä ylöspäin tai sitten saa kyljestä kuvan. Yksi asia hoidettu kirjoittamattomalta listalta.
Ilmat kylmenivät ja meri savusi Lauttasaaren edustalla.
Suomi täytti 95-vuotta 6.12.2012.
Eksyneitä lintuja sekä uusia reviireitä. Ukkometso muutti kaupunkiin ja asettui asumaan Olariin kerrostalon takapihalle.
Pääkaupunkiseudulle saatiin valkoinen joulu tänäkin vuonna
Jorvin sairaala vastaanotti meiltä viisi taulua joululahjana lasten poliklinikalle
Vuoden vimeinen kuvaamani harhailija – mustakaularastas bongattiin Eestinmalmilta paritalon ruokinnalta. Taustalla superharvinaisuus – sininen flamingo!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA BLOGINI LUKIJOILLE!

JATKETAAN SAMALLA MEININGILLÄ VUONNA 2013 ! ! !

TILAA ILMOITUS UUSISTA JULKAISUISTA!