Lumi helpottaa eläinten etsimistä
Tuore lumi, se luontokuvaajan paras ystävä. Talvella eläinten jäljittäminen ja reviirien kartoitus on helppoa, koska tuoreeseen lumeen jää jäljet. Kevättä kohden jäljittäminen vaikeutuu, mutta pesien lähellä koloista tuleva hiekka taas paljastaa lumen ja jäljen päällä kolon aktiivisuutta.
Kirjoitin viime keväänä liito-oravien etsinnästä blogin, mikä on osa kevätrutiiniani. Kun ei ole ”mitään” kuvattavaa niin pohjatyön tekeminen seuraaville kuvauksille on käynnissä. Se on sellaista hiljaista työtä, mikä ei näy. Se ei myöskään aina tunnu palkitsevalta.
Itse olen yhdistänyt etsimisen pyöräilyyn eli kierrän sähköisellä fatbikella eli sähköläskillä pitkiäkin lenkkejä tutkien tunnettuja reviirejä. Se taas onkin kivaa puuhaa, koska talvipyöräily on aivan upeaa! Pyörällä liikkuessa saa myös nopeasti kartoitettuja monet alueet vs jalkaisin ja autolla. Lisäksi sähköläskipyörä antaa mahdollisuuden lähteä pidemmille lenkeille ja läskipyörä ei ole niin reittien kuntoriippuvainen. On kuljettajasta kiinni minne mennään. Monessa paikassa toki viimeiset kymmenet metrit kuljetaan jalan lähestyen rauhallisesti ja hallitusti.
Kettuja ja rusakoita
Tässä metsässä näkee tosi usein ketun jälkiä ja sieltä löytyy neljä tuntemaani koloa. Kettu ei tosin käytä niitä vaan vierailee vain metsässä. Se on harmi, koska uskoisin, että tuolla saisi yrittää kuvauksia hyvinkin rauhassa.
Alla olevassa kuvassa rusakko on mennyt vasemmalla ja kettu tullut oikealta. Matka on jatkunut samaa reittiä kuvan ulkopuolella.
Jyrsijöiden valtatie
Tämä oli hauska löytö. Ketun ja rusakoiden jäljet ylittivät jyrsijöiden valtatien. Kahden kuusen välissä oli vilkkaasti kuljettu väylä.
Heikoilla jäillä
Eläinten etu on usein, että ne voivat liikkua paikoissa missä me emme. Tässä Ari yrittää saada reitistä kiinni vetisen niityn reunalta. Vetinen niitty ei ole niin jäässä, että jälkiä voisi seurata. Pitää yrittää kauempaa havainnoida minne kettu on mennyt. Tässä tapauksessa tietenkin ruovikkoon. Lähes aina jäljityksistä jää vain tieto onko kyseinen alue kuinka aktiivinen kuin, että itse eläintä pääsisi kuvaamaan. Itse kuvaukset tulevat sitten perässä, jos tulevat.
Liito-oravien papanat
Liito-orava eli siipiorava eli poimuorava eli liitis. Tämä on helppo, katso vain puunjuurelle. Jos kakkaa, siellä on joku käynyt kakkaamassa kolon ulkopuolella. Jos ei ole kakkaa, kolo ei todennäköisesti ole aktiivinen.
Tuore lumi on tässä hyvä, koska siitä näkee mikä on tuoretta kakkaa ja mikä vanhempaa kakkaa. Myös kakan määrä kertoo paljon. Se ei toki takaa, että kolo olisi keväällä kuvattavissa.
Aktiiviset kolot
Aktiiviset kolot kyllä eroittaa talvella. Tässä on hyvä esimerkki kolosta, minkä asukkaat kaksi mäyrää ovat jo heränneet ja alkaneet käydä ulkona.
Hiekkajäljet ketun tai mäyrän, jos kaivettu
Supikoira ei kaiva, se vain tuo hiekkaa tassuilla ja turkillaan ulos ja ravistaa ne pesän ulkopuolella itsestään.
Jos kolosta on tuotu hiekkaa ulos kaivamalla, se on joku muu kuin supikoira. Meidän luonnossa kettu tai mäyrä.
Osassa koloista voi asustaa talvella useampaakin lajin edustajaa, jos luolasto on riittävän iso. Aina ei jäljistä saa kiinni kuka tai ketkä kolossa asustavat. Paras apu on, jos saa hiekasta tai lumesta tassun jäljestä määrityksen kiinni.
