Kartoitusta ja kuvaussuunnitelmien pohjustamista
Liito-oravien kartoitus alkaa itselläni jo helmi-maaliskuussa ennen riiausaikaa.
Tänä talvena aloitin kierroksen poikkeuksellisesti joulukuussa, kun sain ystäväni lämpökameran käyttöön. Ulkona oli -10 astetta, kun kiersin pöntöt, joita olemme tiimin kanssa maastoon vuosien aikana vienyt.
En ollut ennen käyttänyt lämpökameraa ja sen tulkinta olikin alkuun vaikeaa. Varsinkin kun ensimmäiset kaksi pönttöä olivat täysin kylmiä. Kolmas ja neljäs antoi lämpöjälkiä eri katselutiloilla ja niistä pystyi alkaa ymmärtämään kuvaa. Samalla havaittiin myös, että kyseinen tekniikka toimii tarkastuksiin, että pöntössä on joku tai jotkin tuottamassa lämpöä.
Yhdessä pöntössä lämpöjälki oli tosi korkealla. Muutama teoria tuli mieleen alkaen ilmataskusta pöntön eristeissä, että lämmin ilma on noussut yläosaan. Vaihtoehtoisesti pöntössä on joku eläin tai lintu valmiina pakenemaan ja on siksi suoraan suuaukosta sisässä ja kiinni takaseinässä.
En tiedä miten lämpökamera toimii luonnonpesiin ja kuinka suuri lämpötila ero pitää olla, että laitteet havainnoivat selkeitä eroja. Teoriassa luonnonpesän reikä hohtanee lämpöisenä, jos sisällä on lämpöä tuottava lähde. Toisaalta, jos pesässä on riittävän hyvä eristys, poistuuko lämpö hitaammin ja ehtii haalistua matkalla niin ettei suuaukon ilma olekaan enää yhtä selkeä.
Lisäksi ei koskaan voi tietää mitä kolossa on, toki vaihtoehtoja ei ole montaa. Ainakaan siis sen kokoista, jotka tuottavat selkeää lämpöä.
Lumiaika
Seuraava vaihe on lumiaika, lumella näkee hyvin tuoreet papanat aktiivisen puun luona. Lumien sulamisen jälkeen hyvien puiden alla on yleensä tosi paljon papanoita.
Tätä työtä on tehtävä ennen kuvauksia. Liito-orava koiraat aktivoituvat helmi-maaliskuussa ja maaliskuun loppupuolella naaraat tulevat kiimaan. Samalla yö alkaa lyhenemään ja iltaisin hämärän aikaan on mahdollista nähdä liito-oravien lähtevän liikkeelle.
Jos tuuri käy ja iso tuuri, voit osua paikalle riiauspäivänä, mikä voi vielä päättyä paritteluun.
Ensimmäinen kierros tuotti tulosta juuri siltä pöntöltä, missä lämpöjälki oli selkein. On siis viitteitä, että reviirin liito-orava on edelleen alueella ja jäänee siihen. Alueella on läheisyydessä ainakin yksi tunnettu luonnonkolo sekä toinen pönttö.
Kahden pöntön pohja uhkaa pudota
Vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja kahden pöntön pohja on alkanut antaa periksi. Pohjat olivat vain toiselta puolen kiinni ja vaikea arvioida kauanko ne kestävät. Koska riiausaika on vasta alkamassa ja poikasia ei vielä varmuudella maaliskuussa ole niin päätin käydä kiinnittämässä pohjat tukevasti.
Itselläni oli vahva epäilys, että toisessa pöntössä voi olla asukas ja niin siellä oli. Ensimmäinen ruuvi kiertyi pönttöön tuli liito-orava kurkkaamaan ruuvaajaa. Hetken asiaa mietittyään päätti kiivetä kuuseen odottelemaan korjaustöiden valmistumista. Alumiininen tuki kolmella ruuvilla kiinni ja poistuminen paikalta. Yksi kuva kuusen rungolla olevasta liito-oravasta muistikortille ja seuraavaa pönttöä kohti.
Vaikka kaverin päiväunet aurinkoisena kevätpäivänä kokikin pienen häiriön, niin on se parempi häiritä nyt vähäisen kuin pahimmassa tapauksessa poikasaikaan menettää lattia kämpästä. Nyt kummatkin reviirin pöntöt on taas tukevia ja alueen liito-oravilla on ainakin varmuudella yksi luonnonkolo, missä tykkäävät viettää aikaa aivan välittömässä läheisyydessä.
Monta hukattua päivää ja iltaa
Liito-oravien etsintä ja kuvaaminen on usein ns. hukkaan heitettyä kuvausaikaa muualta. Ainakin siltä se tuntuu, kun voisit kuvata jotain varmaa, sen sijaan lähdet haastamaan itseäsi kuvaamaan jotain vaikeampaa eli esimerkiksi liito-oravia.
Toistan samaa, mitä usein voi kuulla suustani. Nykyajan somessa kaikki tuntuu olevan niin helppoa ja vastaukset sekä paikkatiedot usein kysytään, ei niitä samalla tavoin etsitä niin kuin ”ennen vanhaan” ja ”vanhoina hyvinä aikoina”.
Joskin se olisi kyllä tervetullutta, että omat paikat etsittäisiin, ainakin edes yritettäisiin.
Etsintäreissujen dokumentointia
Kevään tulos
Nolla uutta liito-oravakuvaa. Kävin joitakin potentiaalisia koloja kyttäämässä, mutta niistä ei tulosta tullut. Kuvia on jo sen verran arkistossa, että ihan kaikki kolot, lue korkealla eivät enää kiinnosta samoin. Kuvausmahdollisuus näissä on huono ja kevät on kuitenkin kiireistä aikaa. Nämä kolot taisivat olla tietämiltäni reviireiltä tänä vuonna ne aktiivisimmat.
