Liito-oravan pöntön kiinnitys petti kesällä ja pönttö putosi maahan
Keväällä seuraamamme pöntön kiinnitys antoi kesällä periksi ja pönttö oli pudonnut puusta maahan. Pönttö on kuitenkin ollut liito-oravien suosikkipönttö alueella, joten se piti saada takaisin puuhun.
Otin projektiksi käydä laittamassa pöntön takaisin. Jo ajatus pöntön saamisesta puuhun yksin oli tuskaisa. Muistot kiirivät vuoteen 2017, kun kiipesin useampia liito-oravan pönttöjä puuhun ilman kunnollisia apuvälineitä.
Liito-oravan pöntöt ovat järeitä ja raskaita nostaa sekä hallita. Samalla pitäisi seistä tikapuilla ja olla putoamatta. Toisaalta tänä vuonna voin sanoa rehellisesti, että fyysinen kuntokin on aktiviisen kiipeilyharrastuksen myötä ihan eri luokkaa eli raskaamman pöntön nostelu ja kannattelu yhdellä kädellä kyllä luonnistuu, mutta en silti vielä osaa tehdä solmuja sillä vapaalla kädellä eli tullaan siihen, että ei voima riitä vaan raajojen määrää pitäisi lisätä.
Liito-oravan pöntön sisällä oli paljon pesäaineksia, osa oli maassa. Siellä oli myös kakkaa hyvin paljon. Tyhjensin pöntön vanhasta aineksesta. Toki sinne olisi ollut hyvä ottaa kuivaa purua mukaan, mutta toisaalta ei luonnon koloissakaan ole kuivaa purua valmiina.
Pöntön rakenteellinen tarkastus
Pöntön katto oli irronnut kiinnityksestä, joten ei muuta kuin uudet ruuvin kiinni ja katto tiiviisti paikelleen. Ei ainakaan vedä saumoista tai sada sisään. Liito-orava vaatii pönttöönsä järeän etuseinän eli seinän tulee olla vähintään 50 milliä paksu. Näin pedot ja muut vieraat eivät pääse kylään.
Kiipeilyvarusteet hyötykäyttöön – turvaa ripustukseen
Koska olin yksin liikenteessä, niin päätin ottaa osan kiipeilyvarusteista mukaan ja sitä kautta tuoda helpotusta urakkaan ja turvaa työskentelyyn.
- Ensimmäisenä sidoin liinalla tikapuut puuhun ettei ne pääse kaatumaan.
- Toisessa vaiheessa viritin tikapuiden yläpuolelle 180cm nylon slingistä henkilökohtaisen ankkurin, minkä kiinnitin sulkurenkaalla valjaiden varmistuslenkkiin. Näin jos putoan tikapuilta tai horjahdan niin putoan sille korkeudelle. Tämä myös mahdollisti työskentelyn ilman, että piti käsillä kiinni.
- Seuraavaksi asensin toisen slingin niin korkealle kuin yletyin. Tähän kiinnitin Petzl Micro traxionin, mitä käytän yläköysisoolokiipeilyssä toisena varmistuslaitteena. Kun Micro Traxionin asentaa ns. väärinpäin voi sitä käyttää kuin väkipyörää, mutta ”hammasrattaat”, estävät alaspäin menemisen.
- Nostin staattisella köydellä pöntön puuhun ja Micro traxion piti sen paikallaan asennuskorkeudessa.
- Kun pönttö roikkui puuta vasten oli helppo laittaa se oikeaan asentoon ja kiinnittää rautalanka tiukalle ja kunnolla. Maassa ollessani olin varmistanut kiinnityksen eheyden eli siitä oli ilmeisesti auennut vain ”taitos”.
- Viimeisenä purin kaikki laitteet puusta ja piilotin pöntön nostolenkin pöntön ja puun väliin.
Apuvälineiden avulla pönttö saatiin puuhun helposti ja kivuttomasti. Pidemmät tikapuut olisi tehnyt työskentelystä vielä helpompaa, mutta onneksi liitikselle kelpaa 3-5 metrin korkeudessa oleva pönttö. Nyt vain odottelemaan hyväksyykö liito-orava palanneen pöntön vai jääkö se tyhjilleen.
Minne seuraavaksi?
No tietenkin tässä alkoi heti miettimään, että mihin puuhun kiipeiäsi seuraavaksi jonkun projektin myötä…
