Laulujoutsenia ja kyykäärmeitä maaliskuun kohteina

Maaliskuun kuvaukset uhkasivat jäädä vähäiseksi

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna lumiset polut huutelivat pyöräilemään niitä fatbikella. Kävinkin perjaintaina ottamassa vähän tyyppiä poluista ja heti perään lauantaina uudestaan.

No jälkimmäinen reissu tavallaan päättyi jo ennen polkuja, kun kaaduin jäisellä tiellä lyöden ranteen tiehin. Seuraavana aamuna käsi oli niin kipeä, että sitä oli pakko lähteä näyttämään lääkäriin vaikka se kyllä toimi kaikin puolin “hyvin”. Onneksi vakuutukset olivat kunnossa ja Terveystalo Kamppi oli kohteena. Ensimmäinen lääkärinaika oli tunti herätyksestä ja sieltä matka jatkui suoraan röntgeniin, ja takaisin lääkäriin. Kuvassa näkyi jotain, mitä ei pitäisi, mutta asia ei ollut selvä ensimmäisellä lääkärille. Reilu kahden tunnin päästä oli vapaana tapaturmapuolen käsikirurgian erikoislääkäri, joka kiinnitti samaan asiaan huomion, mutta vammaa ei pystynyt röntgenistä määrittämään. Käsipakettiin ja magneettikuvauksen lupaa vakuutusyhtiölle. Torstaina käsi magneettikuvattiin ja perjantaina tuli tuomio seuraavalta käsikirurgilta, että se on murtunut. Hyvät uutiset olivat, että paranee varmasti ja huonot ne, että on kuulema juhannuksena vielä kipeä.

No sormet toimii ja oikea on muutenkin vahvempi käsi, niin eiköhän tästä selvitä. Salitreenit jatkui kuntopyörää ajaen ja oikean käden habaa treenaten *nauruhymiö*.

Kuvailut saivat hetken odottaa, joskin ei tässä nyt mitään hirveän kesken ollut.

Täydenkuun teeret

…onnistuivat juuri niin hyvin kuin alhaalla oleva kuva osoittaa. Kahtena päivänä kävin suolla, ensimmäinen kirkas päivä olikin 8/8 pilvi. Toinen oli kirkas, mutta linnuton.

Ensimmäisenä aamuna näimme yhden teeren alle 30 sek. (kuvattu).

Tänä vuonna teerien soidin saattaa jäädä itselleni vähäiseksi ja kuvauksen paino muualla. Riippuu varmasti huhtikuun säistä, kevään etenemisestä ja siitä pystyykö vasemman käden kanssa operoimaan hyvin. Upottavassa suossa kun ei kamerarepun ja kojun huvita yhdellä kädellä mennä.

Kyyt alkoivat heräilemään

Pitkä aurinkoinen jakso huipentui viikonloppuun ja sitä seuranneeseen alkuviikkoon, missä lämpötilat nousivat yli 10 asteen. Lumi alkoi hiljalleen sulamaan parhaista paikoista ja kyyt tulemaan esiin. Toinen kuvauspaikkani on täysin lumen vallassa, mutta toisessa oli kahtena päivänä kuusi eri yksilöä esillä.

Pari onnistunutta retkeä toi erilaisia kuvia käärmeistä ja ehkä niitä voisikin seurata nyt keväällä pidemmälle kuin aiemmin. Kyiden soidin olisi hienoa nähdä ja kokea. Maaliskuun loppua kohden sää kylmeni ja kyykuvaukset keskeytyivät.

Monipuolinen optiikkani EF 100-400 II oli jälleen korvaamattoman hyvä. Ensimmäistä kertaa hyödynsin EF 2XIII jatketta lähikuvauksissa. Sen toimivuus yllätti taas vanhan mieleni. On se tekniikka kehittynyt automaattitarkennuksen myötä. Pohdin artikkelissani Merikotkien kuvaamista meren jäällä tuplarin käyttöä, mutta varsinkin lähikuvauksessa se olikin hyvä!

Toisena optiikkana muutamaan maisemallisempaan toimi 24-105 muovinen “kitti”.

Laulujoutsenien muuttoa

Laulujoutsenet aloittivat muuttonsa pesimäseuduilleen ja seurasin kolmena iltana niiden “mellastusta” pienessä sulassa, mikä kasvoi silmin nähden näiden päivien aikana. Samalla kuvauspaikat sulivat kirjaimellisesti alta. Pusikkoisessa paikassa pitää päästä jäälle hakemaan suoria linjoja. Tämä taas edellyttää 100 kilon kestävyyttä jäälle.

Tämä setti oli omiaan piristämään maaliskuuta kaiken maailman synkkyyden keskellä, joista lopulta yksi käsi oli aika pieni murhe.

Kevät jatkuu ja toivottavasti maailma vakaantuu…

Kelkka ground pod toimii hyvin pehmeällä jäällä, kun tarvitaan matalaa kuvakulmaa ja videopäätä alle.

Koloja

Maaliskuun ohjelmaan kuului tietenkin kolojen tutkintaan, missä asuu kukakin tänä vuonna…