Helsingin ja Espoon puolella louhitaan kuumeisesti Länsimetron tunnelia, mutta miltä itse tunneleissa näyttää.
Tunnelin suuaukolla ensimmäisenä huomio kiinnittyy varoitus- ja kieltokylttien jälkeen valaistuun patsaaseen, Pyhään Barbaraan. Katolilaisissa maissa patsaan pystytys tunnelien suulle on yleinen tapa varjelemaan kaivosmiehiä ja muita maan alla työskenteleviä.
Autolla päästään tunnelin tasolle ja joudumme jatkamaan jalkaisin märän betonivalun yli hyppien laudalta toiselle. Yleinen katselmus alueeseen: pimeää, märkää, mutaa, kuraa ja hiljaista. Tänään ei olla tällä osuudella töissä.
Katosta tiputtaa vettä sieltä täältä eikä seinän vieressä ei saa liikkua. Kypärä tuntuu hyvältä idealta pitää päässä. Oppaamme taskulampun valokeila tutkii maasta kattoon reittiä ettei ikäviä yllätyksiä ole edessä. Tunneli on kaksi osainen eli kumpaankiin suuntaan metrot kulkevat eri käytäviä. Suurin osa tunnelista on betonilla ruiskutettua kalliota, mutta paljasta louhittua kalliotakin löytyy aivan tunnelin päästä, jota ei ole vielä ehditty pintakäsitellä.
Mielenkiintoinen paikka varsinkin kun sen valmistutta se näyttää vähän erilaiselta. Silloin liikkuminen ilman kumisaappaita on mahdollista eikä tarvitse miettiä kuinka kuraisena palaa maanpinnalle.
Kuvauksen kannalta jalusta olisi ollut hyvä ottaa mukaan, mutta meni se maksimi aukolla f3.5 ja iso3200:lla (kalansilmäkuvat). Eihän näistä mitään tapetteja olla tekemässä niin ei pieni kohina mitään haittaa.
Kohti Espoota…
