Tammikuun loppupuolella olimme Utön saarella kuvaamassa, joka oli silloin varmaan Suomen “lumisin” paikka. Virallinen lukema oli kuulema yksi senttimetri, kun pääkaupunkiseudulla mentiin puolen metrin lukemissa. Kesnäsin kärjen kallioilla useat seurueemme jäsenet törmäsivät kyhmyjoutseneeseen, joka oli jäätynyt kiinni kallioon kohtaan missä aaltojen pärskeet kastelevat sitä lisää pakkassäässä. Joutsen irroitettiin varovasti eikä se tehnyt isompaa vastarintaa – se oli jo väsynyt. Saimme siirrettyä linnun kallion suojaan tuulelta ja kastumiselta kerämäään voimia, jos se vielä jaksaisi elää.
Seuraava aamuna kyhmyjoutsen ei enää ollut samassa paikassa, mutta alue oli täynnä ketun jälkiä ja höyheniä. Kymmenen metrin päästä löysimme kallion takaa päättömän linnun ruumiin. Se oli osittain syöty. Kettu oli löytänyt helpon saaliin väsyneestä ja mahdollisesti sairaasta tai loukkaantuneesta kyhmyjoutsenesta.
Kolmantena aamuna jäljellä oli enää selkäranka, siivet ja höyheniä. Kaikki muu oli poissa. Pääsimme vai pitäisikö sanoa että jouduimme seuraamaan surullista, mutta luonnollista tapahtumaa talvisessa saaristossa missä viime talvina on kyhmyjoutsenia kuollut paljon.
Kuoleman jälkeiset kuvat on sensuroitu, jotta niitä ei näe sellaiset jotka eivät niitä halua nähdä. Kuvaa klikkaamalla aukeaa sensuroimaton kuva.
