Kuusamo talviretkikohteena, helmikuu 2022

Kuusamo, luontokuvauksen pääkaupunki?

Kiutaköngäs, Oulangan kansallispuisto, Konttainen, Valtavaara, Juhannuskallio, Kuntivaara, Kiveskoski, Käylä, Aallokkokoski, Myllykoski, Niskakoski, Pieni karhunkierros, Karhunkierros jne., Kuusamossa on monia käymisen arvoisia kohteita talvella ja vielä enemmän kesällä. Viereisellä paikkakunnalla Posiolla komeilee Riisitunturi. Lisäksi lukuisat pienemmät ei niin tunnetut kuvaus- ja retkeilypaikat.

Olen käynyt Kuusamossa monena talvena ja tänä talvena päätimme tehdä pikareissun. Neljä tehokasta kuvauspäivää, jos sääennuste on suosiollinen. 11-12 tunnin ajomatkaa suuntaan ei huvikseen ajella. Tavaraa meillä oli perinteisesti mukana niin, että lentäminen ei ole tehokkaalle kuvausreissulle vaihtoehto, jos halutaan pitää kaikki optiot vapaana. Toisaalta vuokra-auto vs oma maastoauto ketjuoptiolla kääntyy myös helposti jälkimmäiseen lumisessa Kuusamossa, missä sääennusteisiin ei voi luottaa.

Hautamaan Petterin kanssa katsottiin tosiaan sääennusteita päivästä toiseen, kunnes ennusteet alkoivat näyttää aurinkoa päivästä toiseen. Tämä oli työkalenterien ainoa mahdollisuus, joten joko tai. Elettiin edellisen viikon torstaita, kun päätimme lukita mökin. Helmikuisena tiistaina starttasimme auton kohti Kuusamoa, minkä sääennuste lupasi jo loppuviikolle lähes pelkkää pilveä. Pientä toivoa oli loppuviikosta, olimme toiveikkaita.

Tässä näytti käyvän niin, että kaksi epäonnen soturia, kun yhdistää voimansa niin säällä ei juhlita. Onneksi emme ole vain maisemakuvaajia, vaan takataskussa oli muutama muukin kortti eli lähdetään katsomaan läpivienti reissusta.

Päivä 1: Lintukuvia ja pidempää valotusaikaa

Lähdimme liikenteeseen Konttaisen parkkipaikalta, missä kohteena kuukkelit. Pitkään emme siinä viihtyneet, kun muita kuvaajia oli niin paljon ja linnuista iso kilpailu.

Matka jatkui kohti Aallokkokoskea, missä liikkuminen on kielletty huhtikuusta vuoden loppuun. ”Sulan maan aikaan” kielletyn puolen ranta on matalampi kuin millä vastaranta, missä (pieni) karhunkierros kulkee. Sieltä koskea on helpompi kuvata. Koskella oli jonkun verran saukon jälkiä lumessa, mutta ei aivan tuoreita.

Yksi koskikarakin piristi läsnäololallaan, taisi olla Myllykoskelta tullut kylään. Ehdin sen valoittaa kivasti maisemalliseen koskikuvaan. Muutoin valolla ei juhlittu, itselleni perus tyypilliset 1/4 – 0.3 sek valotukset kortille koskesta.

Myllykoskelta ei itselleni tarttunut oikein mitään, koska valot olivat mitä olivat. Lisäksi päivä alkoi jo olla niin pitkällä, että ihmisiä alkoi olemaan riippusillalla ja kummallakin rannalla.

 

Jatkoimme siis matkaa kohti koskikarakuvauksia. Ensimmäisellä rastilla jatkoimme koskikarojen kuvaamista suoraan yläpuolelta, mitä viime vuonna Emilian kanssa jo treenasimme.

Viimeisena kohteena oli käydä katsomassa miltä Käylässä näyttää ja onko koskikarat kuvattavissa. Yksi koskikara olikin hyvin poseeraava ja siitä saimme telellä, mutta enimmäkseen laajakulmalla kuvia.

Illaksi saunaan ja parit lintubisset maistelemaan.

Päivä 2: Uusintayritys kuukkeleilla ja tykkylumien etsimistä

Valon suhteen aamu toisti eilistä, ISO arvot olivat korkeat ja aukko levällään. Kuukkeleilla lähdettiin liikkeelle f2.8 aukolla sekä ISO 6400, taisi olla muutama 12800 hetkikin.

Yksi ulkomaalainen ryhmä oli tänä päivänä kotkakokuilla, se helpotti työskentelyä kuukkeleilla. Paikalla toki osui ranskalaisia kuvaajia, mutta yhteistyö heidän kanssa toimi eikä kilpailevia ruokintoja syntynyt. Polttovälinä lähes kaikissa tämän retken kuukkeleissa oli 14 mm, mitkä otin Konttaisella. Myöhemmin kolmantena päivänä tapasimme kuukkeleita muuallakin, missä hyödynnettiin laajemmin millejä.

 

Kuukkelien jälkeen lähdimme kiertämään Itä-Kuusamoa tai mitä se olikaan etsien metsäkanalintuja tai pöllöjä, näimme kaksi harakkaa.

Paluumatkalla paikallisen Cittarin bongaus, ei uusia lintubissejä. Kuusamo siis ei ole lintubissejen osalta Suomen pääkaupunki. En ole kahteen vuoteen saanut sieltä lajin lajia. Tässä voisi olla sauma Kuusamo Nature Photographyllä valmistuttaa erä maakotkaolutta. Se voisi olla raikas vaalea lager, helposti juotava. Sopisi erityisesti saunan lauteille sekä yöttömään kesäyöhön mökin terassille.

Iltapäiväksi ennuste oli innostunut lupaamaan hieman aurinkoa. Latasimme itseemme Hesburgerissa nopeaa energiaa ja suuntasimme Rukan kautta Valtavaaralle. Kumpikaan meistä ei ollut ennen käynyt siellä talvella.

Totuus alkoi näkymään 1.5 km kipuamisen jälkeen, kun Petterin ristimät ND64 paksuiset pilvet ja sumu valtasi alueen. Ei tullut aurinkoa ei, mutta huiputettiin vaara silti.

Hauskaa toki saa silti olla, niin otimme leikkimielisen battlen paluumatkalle. Petterin muovipussi vastaan Tuomaksen repun sadesuoja ja kaikki jyrkät mäet peppumäkeä alas. Kisan voittajasta ei ollut epäselvää, Petterin muovipussi oli vauhdikkaampi. Toki tässä voisi yrittää käyttää korttia, että oma massa painoi sadesuojaa liian lujaa maata vasten vähentäen kitkaa. Totuus taitaa kuitenkin olla, että massalla pitäisi mennä lujempaa alas.

PS.

Tämä oli se päivä, kun upeita revontulia kuvattiin etelärannikkoa myöten. Me menimme saunaan ja maistelimme pari lintubisseä. Kuusamo kuittasi 8/8 pilven seasta hyvät yöt ja aamu tv:stä katsottiin lukijoiden kuvia.

Päivä 3: Aamu käyntiin kuukkeleilla, iltapäivästä aurinkoa ja sitten revontulet

Lähdettiin täydentämään vielä kuukkelikuvia, ennuste lupasi hieman enemmän valoa. Hetken näyttikin, että taivas voisi kirkastua, mutta sieltä ohuempia ND-pilviä vain lipui yllemme. Iltapäivä ja ilta näytti kirkkaalta, joten otimme alkulämpöä kuukkeleilta kuvaamiseen ja luovutimme, kun paikalle tuli henkilö, joka vei lihapullan kokoisia kimpaleita puun alle pimeimpään paikkaan ja alkoi kuvaamaan lintuja ne suussa. Meidän pienet nökäreet ei sen jälkeen enää kelvannut kuvausmotivaattoriksi.

Yksi nykypäivän perus ”pakollinen” kuukkeli kuvakin syntyi. Käytössä edelleen 14mm.

Lounas mökillä ja itsemme huoltoa ja siitä sitten kohti Valtavaaran huippua. Ajatuksena oli kuvata auringonlasku siellä, ja jäädä odottamaan tähtitaivasta ja revontulia.

Keittokatoksen / taukopaikan jälkeen löysimme viisi kuukkelia. Jäin niitä kuvaamaan piemmäksi aikaa Petterin jatkaessa kohti tykkyjä ja maisemia.

Katsoin kelloa, että pakko lähteä itsekin, vielä kilometri polkua jäljellä. Aurinko osuikin kivasti puihin ja kun olin lähestymässä Valtavaaran huippua oli aurinko jo mennyt pilveen. Onneksi taivaanrannassa pilviverhossa oli pari tasoa ja saimme kahta erilaista upeaa valoa huipulle.

Tämän jälkeen olikin ihan sama mihin suuntaan katsoi, kaikki oli pilveä. Se niistä tähdistä ja revontulista. Illalla saunaan, mutta nyt lintubisset sai jäädä, jos kirkastuisi.

Ennusteet revontulille näytti vihreää ja meninkin nukkumaan. Joskus yöllä oli jotain pilviaukkoja Kuusamossa ollut ja revontulia nähty. Ainakin nukuin hyvin, ei harmittanut.

Päivä 4: Oulangan kotkakojuille maakotkaa kuvaamaan

NYT SE AURINKO SITTEN PAISTAA!

Luonnollisesti kojukuvauspäivä valkeni täysin kirkkaana ja jatkui sellaisena läpi päivän. Mielelläni olisin ottanut keskipäivälle pilveä tai jopa täysin pilvisen sään.

Nyt tuuri antoi auringon tälle päivää ja sen kanssa mentiin. Käpytikkaa, harmaapäätikkaa, palokärki, kuukkeleita, tiaisia… harakka… ja lopulta pari maakotkaa.

Maakotkat olivat mukavan aktiivisia ja tarjosivat useamman lennon ja kaartelun, joten oli mahdollisuus yrittää uudestaan, jos joku tilaisuus meni pieleen.

Kuvasin kojussa paljon videota ja voi olla, että tästä päivästä leikkaan oman videon vielä, jos aikaa löytyy.

Päivä oli jälleen erilainen. Olen aiemmin kirjoittanut kuvauksista samalla kojulla blogissani.

Lähtöaamuksi oli luvattu -20 ja pilvistä… totuus: -30,1 eikä pilven hattaraakaan.

Petterin reissublogi on luettavissa TÄÄLTÄ

TILAA ILMOITUS UUSISTA JULKAISUISTA!