Kotkakojumme ensimmäinen kausi on päättynyt ja hyviä kuvia on syntynyt paljon. Paljon on opittu uutta ja työtunteja on porukalla käytetty reippaasti. Monet saattavat mieltää luontokuvaamisen “päiväkävelytouhuksi”, mutta sitä se ei kotkien suhteen ole.
Uusimmassa Lumossa 2/2015 Olli Lamminsalo avaa kojuyrittäjän arkea. Lehden julkaisu osui sopivasti samalle viikolle, kun meillä oli kuvauspaikan siivoustalkoot edessä. Sikoja on kulunut lauhasta talvesta johtuen paljon, kun sulaa lihaa ovat päässeet ahmimaan. Myös lintujen määrä yllätti meidät täysin. Aiempia kirjoituksia kotkakojuprojektista voit lukea täältä.
Artikkelin kuvat maa- ja merikotkasta on viimeiseltä kuvauskeikaltani maaliskuun puolivälistä. Silloin valot oli kohdillaan, mutta lintuja ei ollut enää maisemissa samalla tavalla kun syksyllä ja talvella, tällä kertaa valot kruunasivat reissun. Lisää kuvia tältä reissulta myöhemmin blogiin.
KEVÄTSIIVOUS
Eilen käytiin sitten siivoamassa paikat keräten maastosta sian ruhot mitkä eivät olleet kelvanneet, kaikki sadat luut sieltä täältä minne linnut oli niitä levittäneet. Hetkellisesti kun nosti maasta sian ruhon nahkoineen oli haju melkoinen. Onneksi olimme pitkin kautta keränneet luurangot yhteen kasaan, mistä ne oli helppo heitellä peräkärryyn lukuunottamatta muutamaa isompaa emakkoa mitkä ei ollut ihan tehnyt kauppaansa. Ruhojen ja luiden hävitys tehtiin polttamalla samalla aurinkoa ottaen ja toisessa nuotiossa makkaraa paistellen. Huoltokäyntejä eli ruokaa vietiin kuuden kuukauden aikana 12 kertaa.
Nyt aletaan hahmottelemaan jo seuraavaa kautta ja ideoimiamme muutoksia. Monta muuttujaa on jälleen edessä, mutta katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan…
