Vihdoinkin valoa! Montaa aurinkoista päivää ei loppuvuoteen 2014 siunattu (loka-joulukuu), varsinkaan sellaista jolloin olisi kerennyt kojulle. Nyt kuitenkin ennuste lupasi hyvää säätä ja oli lähdettävä päivystelemään.
Ajoin yöllä kojulle ja vettä ripsotti. Sääennuste oli luvannut illalle ja yölle sadetta, ja varsinkin yöllä pitäisi vettä tulla kaatamalla, mutta aamupäivästä sitten kirkastua. Toivoin että kerkeäisin tavaroineni kojuun ennen kaatosateen alkua. Valmistellessani kojussa yösijaani alkoi satamaan reippaammin. Sateenropina paukutti rauhoittavan pelottavasti kojun kattoa, olin yksin keskellä metsää. Laitoin kamerat valmiiksi ja aloin käymään taloksi. On sitä huonompiakin tapoja harrastaa sanon minä!
Tuikkujen ja lämmityslaitteen valossa käperryin makuupussiin, päätin surffailla hetken vielä Facebookissa, ainakin sen aikaa että koju lämpenisi. Tulihan sieltä pussin sisältä muuta twiittikin laitettua maailmalle. Aamulla olikin sitten kauhea härdelli kotkien puolesta. Yhdentoista jälkeen valo alkoi osumaan istumakeloomme, enää puuttui kotka. Sekin ilmestyi kuin tilauksesta poseeraamaan. Siinä oli sitten aikaa ottaa kuvia eri yhdistelmillä 5D mark 3, 7D mark 2 ja 500mm sekä 1.4x ja 2x. Videotakin tuli vähän nauhoteltua.
Aikansa istuskeltuaan meko siirtyi haaskalle ruokailemaan. Naapuripuissakin käytiin istuskelemassa ja kauempana yksi vanhempi merikotka tähysteli, muttei tullut lähemmäs. Päivän saldoon pystyi olemaan tyytyväinen.
