Synkkää synkkää ja synkkää. Tällä teemalla mentiin marras-joulukuu. En antanut synkkyyden haitata, vaan lähdin istuskelemaan kojuun, jos ei kuvia niin ainakin kokemuksen rikkaampana. Päivästä tulikin mustavalkokuvien päivä.
Nuoret merikotkat saapuivat heti aamusta useamman voimin ruokailemaan. Pieneltä kinaltakaan ei vältytty, vaan heikompi sai väistyä odottelemaan. Tällä kertaa haaskat oli kahdessa eri paikassa, jolloin saimme vähän liikehdintää alueelle. Kalliota katsellessa alkoi toivomaan jo pientä sadetta mikä huuhtelisi vähän lintujen ulosteita pois, koska joissakin kuvissa ne alkoi näkymään häiritsevästi, ihan kuin olisimme merimetsoluodolla. Maakotka ei vieraillut ollenkaan, missä lie luurasivat.
Toisaalta tumman maan voisi päällystää myös lumi, koskahan mahtaa ensilumi saapua kuviini…?
