Helmikuun ensimmäinen päivä meni kuvatessa Vanhankaupunginkoskella koskikaraa, kun isokoskelot olivat poissa. Yksi kara liikkuikin aktiivisesti yläjuoksulla hyvin kuvattavissa kävelytieltä. Aamupäivällä oli hyvin valoa, mutta puolenpäivän jälkeen pilvet tulivat jälleen. Olimme sillan alla odottamassa karaa pelipaikoille, kun sulan reunalla närhi tuli pesulle. Muutaman kerran närhi kävi vedessä nopeasti, mutta aina selkä kuvaajaan päin. Ihan kuin se olisi tietänyt että sitä kuvataan. Kuvassa viimeiset ravistelut ja sitten lähimetsään…
Ja ne koskikara kuvat myöhemmin
