Kolme vuodenaikaa kolmessa päivässä Jurmon saarella

0

 

Matkasimme Jurmon saarelle helmikuun loppupuolella kolmeksi päiväksi. Mantereelle ja sisäsaaristoon oli satanut tuoretta lunta, mutta Jurmon webcam näytti lumetonta maisemaa. Sääennuste oli lupaava, tosin aika monta pilven kuvaakin siellä oli. Monipuolinen sää onneksi mahdollistaa kaikenlaisen kuvauksen. Lähdetään tässä pitkässä ja kuvarikkaassa matkakertomuksessa liikkeelle menomatkasta ja Nötön sisälahdesta, joka tarjosi kuvattavaa. Optiikkana reissussa käytin Canonin 24mm 1.4 L II, Tamronin 15-30 2.8 VC, 70-200 2.8 L IS II sekä 500 mm 4 L IS. Kameroina 5Dm3 ja 7D mark 2. Lähes kaikki kuvat tuli otettua vitosella ja siinä 15-30 tai 70-200 milliä kiinni eli hyvin kevyellä repulla olisi pärjännyt.

 

KÄYNTI NÖTÖSSÄ

Nötön sisälahti oli ohuiden jäähöttölauttojen peitossa. Aivan peilityyni sää ja lumiset rannat saarissa mahdollistivat peilikuvien ottamisen. Lahden perukalla kylä oli sumun peitossa, mies korjaili laituriaan. Lähtiessämme pois alkoi lunta pyryttämään, mutta sankka lumipyry kesti vain hetken. Nötön ulkopuolella kaksi kyhmyjoutsenta väisti laivaa.

ASPÖ

Aspön ulkopuolella alkoi taas pyryttämään. En ole koskaan ollut merellä näin sankassa lumipyryssä – se oli oikeasti aika kivaa vaikka kuvauksellisesti haastavaa. Onneksi olimme vielä lähellä saaria, että kuvaan sai muutakin kuin lumisadetta merta vasten.

SAAPUMINEN JURMOON JA ENSIMMÄINEN KUVAUSPÄIVÄ

Saavuimme Jurmoon iltapäivällä ja siinä oli muutama tunti aikaa kuvailla. Lähdimme salaperäiseen tervaleppälehtoon saniaisten valtakuntaan kävelemään. Taivas oli täysin pilvessä eikä ollut toivoa että se siitä aukeaisi ennen auringonlaskua. Metsästä löytyi paljon värejä vaikka oli helmikuu. Ihan kuin kesä olisi ollut juuri mennyt ja syksy alkamassa. Osa saniaisista oli vihreitä, toisaalla taas vallitsi ruskan värit. Käyrät puut kohottautuivat kohti taivasta. Tämä metsä on ollut itselleni Jurmon suurin aukko, olen kulkenut pääosin rantoja ja polkuja pitkin poikkeamatta tähän upeaan paikkaan.

Lopulta aurinko löysi pienen raon mistä se paistoi hetken aikaa tuoden valoa ja väriä kuviin. Lintumiesten verkot olivat poissa, joten suolla pystyi käymään pitkospuita pitkin aiheuttamatta häiriötä, tällöin taivas repesi ja tarjoten pienen hiutaleisen lumisateen.

EI AAMUVALOJA, UNIVELKOJA POIS

Heräsin aamulla ennen auringonnousua tarkastamaan tilanteen, taivas oli edelleen pilvessä. Yöllä ei tähtitaivaan kuvaaminen onnistunut eikä auringonnoususta ollut tietoakaan, joten päätin nukkua pitkään. Mökissä uni maittaa aina niin hyvin ettei sängynpohjalta meinaa päästä ylös.

Puolenpäivän aikaan laitoin SportTrackerin päälle ja lähdin kävelemään kohti itäkärkeä. Samantien alkoi pieni lumisade, joka piti hyödyntää alpakoihin ja maisemaan. Lumisade loppui ennen kuin kerkesin harjulle, maastoon lunta ei jäänyt.

TEERI

Harjun päältä näin koivun latvassa ruokailevan naaras teeren. Jurmossa on kymmenkunta teertä, mutta harvoin niitä pääsee kuvaamaan. Yleensä teerihavainnot on kaukana lentävistä linnuista. Lähdin lähestymään tätä yksilöä 70-200 optikan kanssa ajatuksena kuvata sitä maisemassa. Saapuessani suolle lintu vaihtoi puuta, samalla alkoi satelemaan taas lunta.

LISÄÄ LUNTA

Lumisadekuurojen sademäärä alkaa hiljalleen näkymään maastossa. Tervaleppien runkoihin jäälunta tuoden lisää kontrastia värikkääseen metsään.

HILJAISTA

Kun edellisinä päivänä saavuimme saareen, niin mökit täyttyivät. Syy tähän oli etelän hiihtolomat. Vaikka saaressa oli mökit täynnä ja lintuasemallakin miehitystä niin eipä saaressa kulkija pahemmin ihmisiin pääse törmäämään. Itäisellä niemellä oli selkeä kokous – neljä ihmistä! Vesilintuja oli vähän rantojen tuntumassa, kaukoputkilla niitä löytyi mereltä enemmän. Jatkoin matkaa kohti itäkärkeä.

LUMIMYRÄKKÄ

Saapuessani itäkärjen tuntumaan alkoi pyryttämään. Jurmon saari katosi hetkessä ja näkyvyys oli huonoimmillaan vain joitakin kymmeniä metrejä. Toinen kuvaaja saapui tästä havaitsemastani “kokouksesta” pyörähtämään kärkeeen. Hetkessä maa peittyy lumeen – talvi palasi. Totesin itselleni että olin juuri oikessa paikassa oikeaan aikaan. Lumipyryn loputtua oli jälleen selfien paikka.

LUMIRAJA

Lähdin palaamaan itäkärjestä kohti saaren kaakkoiskulmaa, montaa sataa metriä ei tarvinnut kävellä, kun lumi loppui. Äskön kokemani lumimyräkkä oli ollut erittäin paikallinen ja se osui saaren kärkeen, kylläpä oikeasti onnisti. Rannoilla oli lunta siellä täällä.

ESTNÄS

Hetkeä myöhemmin saavuin saaren kaakkoiskulmaan, missä kesällä koin elämäni vesisateet. Olimme vuosia sitten kuvaamassa ylämaankarjaa tuolla kaukaisessa nurkassa, kun taivas repesi kaatosateeseen. Mitään suojaa ei ole lähimaillakaan. Sää näköjään toistaa itseään, koska nyt alkoi pyryttämään jälleen. Merellä muutama joutsen väisti rannankulkijaa kauemmas. Lunta tuli lyhyessä ajassa niin paljon että saari alkoi saamaan lumipeitteen kauttaaltaan.

Kuljin kohti tervaleppälehtoa, halusin päästä sinne kuvaamaan uudestaan, kun maisema on jälleen ihan erinäköinen. Matkalla hyödynsin lumisadetta maisemakuvissa.

TALVI ON TULLUT TERVALEPPÄLEHTOON

Lumi peitti värit alleen. Vihreät saniaiset näkyivät sieltä täältä lumen alta. Puiden oksien päälle alkoi kerääntymään lunta, metsä näytti ihan erilaiselta kuin 24 tuntia aikaisemmin.

TAIVAS REPEÄÄ

Vihdoin! Kuljettuani metsän läpi takaisin harjun päälle alkoi taivas pohjoisessa repeillä ja aurinko tuli esiin. Yksinäinen kataja kohottautuu muita korkeammalle. Harjun takana on yksi suosikkikohteitani, pihlaja.  Vaalea maa ja sininen meri – mikä kontrasti. Nyt kuvaajaa jälleen hemmotellaan. Jurmon tämän hetken kuvatuin puu lienee juuri kylää lähellä oleva pihlaja, mitä hyödynsin jälleen useasta suunnasta kuvaten. Aurinko meni hetken päästä pilveen ja merellä näkyi paikottaisia lumikuuroja. Jurmon kirkkokin oli saanut lumipeitteen.

AURINGONLASKU – PYSYISIKÖ RAKO HORISONTISSA?

Kylän rannasta katselin yksittäistä kyhmyjoutsenta ja keltaista horisonttia. Nyt tai ei koskaan, huomenna olemme jo kotimatkalla tähän aikaan. Päivän kävelyt alkoi jo painamaan jaloissa, mutta suoritin silti pikamarssin Högbergitin huipulle. Tämä reilut 17 metriä korkea huippu saavutettiin hetkessä – kuulunko nyt Huippujengiin? Utön majakka näkyi huipulta hyvin ja rako taivaanrannassa pysyi. Kuvasin 500mm sekä 2x telejatkeella kuvia Utön majakasta sekä rahtilaivoista merellä. Lyhyemmillä polttoväleillä panoraamoja sekä maisemakuvia. Isänsä kanssa retkellä ollut pikkutyttö kävi katsomassa “valtavan putken” läpi majakkaa.

Upeat pilvet saivat taivaalla väriä – ainoa asia mikä harmitti oli etten katsonut auringonlaskun linjaa etukäteen. Harjun päältä olisin ehkä saanut sen majakan taakse – ainakin lähemmäs sitä.

Pääsin jälleen kuvaamaan, jotain mitä en ole aiemmin kuvannut Jurmossa. Jurmo antoi jälleen kulkijalleen upean päivän. Takaisin mökille kävellessäni otin kirkosta kuvan illan sinisenä hetkenä.

 

VIIMEINEN AAMU – TÄYSIKUU

Olimme ideoineet tähtitaivaskuvauksia viimeiseksi yöksi, mutta pilvet pysyivät kuin pysyivät taivaalla. Vasta aamun valjettua taivas alkoi kirkastumaan. Jäin kylän läheisyyteen kuvaamaan kuun valaisemaa kanervikkoa. Kuutamon valo talvella on vain niin upeaa.

Pienet aallot hajosivat värikkäisiin rantakiviin. Kylmä viima tuntui jäsenissä – olisi pitänyt ehkä laittaa paksummat housut jalkaan. Upea aamu käynnissä – kannatti herätä.

TÄYSIKUU

Kun kuu alkoi laskeutumaan lähemmäs horisonttia kaivoin telen esiin ja nappasin siitä 1000 mm kuvan. Kuvasin myös useita panoraamoja Huvudskärin saaresta laskevan täyden kuun kanssa. Kolmas kuva alapuolella on yksi näistä panoraamoista, ehkä se onnistunein. Kuvan orginaali on vaivaiset 96 miljoonapikseliä, joten siitä saa mukavan kokoisen taulun. Kun olisi eletty myöhempää kevättä ja kuvaan olisi saanut lentävän vesilintuparven niin kuva olisi ollut lähes täydellinen, yhteen kuvaan sain sentään lokin.

AURINKOINEN KEVÄTPÄIVÄ

Auringon noustua se alkoi lämmitään kuin keväisin. Sää oli kovin keväinen – lunta oli maassa, mutta aurinko sulatti sitä jo pois.

TEERIPARVEN REVIIRILLÄ

Teeriparvi oli ruokailemassa suonlaidalla koivuissa, missä ne antoivat kuvata itseään. Kuvausolosuhteet eivät olleet mitkään unelmat, mutta muistona tämäkin kohtaaminen jää mieleen. Valo tuli hyvästä suunnasta eikä linnut häiriintyneet.

 

KOHTAAMINEN ALPAKOIDEN KANSSA

Istutetussa mäntymetssä oli nelijalkaiset liikkeellä eli saaren alpakat olivat poistuneet kotinurkilta. Nuorin alpakoista oli kovin sosiaalinen ja utelias. Otimme kaverin kanssa selfien, jos toisenkin. Välillä kaveri puhalsi linssin huuruun – amatööri. Muut tyytyivät lähinnä katselemaan kateellisena vierestä tai jatkoivat ruokailua. Tähän kohtaamiseen oli hyvä lopettaa kuvaaminen tältä reissulta sekä tämä matkakertomus.

 

LUONTOTAULUT.COM

Nämäkin reissun kuvat – lukuunottamatta omia selfiekuviani on mahdollista tilata luontotauluksi seinällesi tai lahjaksi. Kuvia ei ole ladattu luontotaulujen saaristogalleriaan, mutta se ei estä niiden tilaamista. Jos jokin kuva kiinnostaa – ota yhteyttä!

otsikko