Koe Kroatiaa pyörällä – Vodice reitit 236 ja 231

0

Kroatian matkailu on panostanut pyöräilyyn

Vodicen alueelta löytyy neljätoista merkattua pyöräreittiä eri tasoisille sekä kuntoisille pyöräilijöille. Tutkin etukäteen aika paljon näitä reittejä sekä ylipäätänsä pyöräily mahdollisuuksia. Pyöräteitä ei ainakaan Vodicen alueella ole, mutta se ei haitannut yhtään, koska paikalliset ajavat hyvin siististi autoilla.

www.bikeandhike.hr sivusto tarjoaa hyvää tietoa pyöräilystä sekä reiteistä löytyy jopa gpx-tiedostot, mikä on tarpeen, kun lähdetään maaseudulle polkemaan viini- ja oliiviviljelmien seassa mutkittelevia sorateitä. Pyörävuokraamosta sai paperisen kartan, mistä hahmotti reittejä, mutta ei sillä kotiin löydä.

Itselläni on käytössä Maastokartat niminen  Android sovellus, mihin olen ostanut muutaman euron hintaan lisäosan, että saan reittitiedostot käyttöön. Alueen maastokarttoja itselläni ei ollut, mutta Googlen normaali tiekartta sekä maaseudulla sateellikuva riitti ainakin itselleni. Nettiyhteys toimi alueella hyvin.

Vuokrasin reissussa kahtena päivänä pyörän ja kävin ajamassa kaksi reittiä eri aamupäivinä. Pyöräily on kesällä pakko ajoittaa heti aamuun, koska lämpötila nousi nopeasti yli 30 asteen ja silloin tuolla varjottomalla alueella alkoi kuuma.

Itse käytin pyörän vuokraukseen Karika Vodice nimistä yritystä, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Siitä enemmän reittien kertomuksissa.

Reitti 231 PRIŽBA

Valitsin ensimmäiselle retkelle helpoksi luonnehditun reitin 2/5 tekniseltä tasolta ja 1/5 fyysiseltä puolelta. Poljettava maasto oli asfalttitietä tai hiekka- ja soratietä.

Pyöränä itselläni oli Cuben 29″, noin 13 kiloinen 1×10 vaihteinen hyvin kevyesti rullaava pyörä. Sillä oli kiva ja kevyt ajaa.

Alkuun reitti menee Vodicen rantaa, mutta koukkaa pian sisämaahan hiekkatielle. Sieltä löytyi reissun ainoa nelijalkainen kuvauskohde eli kilpikonna. Kaveri oli juuri ylittämässä tietä, hauska yllätys.

Jadrija

Sibenikin kaupunkiin johtavan kanavan suuaukolla on pieni kylä, Jadrija. Sieltä löytyi hylätty minigolf rata, mikä oli pakko käydä kuvaamassa. Meillä on etelän retkillä perinteenä löytää näitä ratoja busineksen hylkäämiltä alueilta.

Jadrijan jälkeen reitti menee sisämaahan ja siltä kannattaa poiketa Setnicaan katsomaan tätä Sibenikin kanavaa sekä Sibenikin kaupunkia.

Virallinen reitti tulee siis Jadrijasta tähän risteykseen ja lähtee selkäni taakse. Jos Setnica kiinnostaa, tulee lähteä Martinskan suuntaan. Reitti tuo 5 km lisää, mutta se on helppoa ja kevyttä ajettavaa. Nyt siellä on jo käyty.

Autotien reuna on helppoa ajettavaa eikä liikennettä sivuteillä ole paljon. Ajoin kuitenkin reunassa varmuudeksi, ehkä liian reunassa. Pitkällä suoralla alkoi tuntumaan, että takarengas ei olisi ok. No hyvin nopeasti kävikin ilmi ettei ollut ja ilmat tulivat ulos kokonaan.

Rengasta tutkiessa vedin irti tuollaisen kivan piikin. Ei ihme ettei siellä enää ilma pysynyt.

Ei auttanut soittaa kuin pyörän vuokraajalle ja lähettää WhatsAppilla sijainti hänelle. Tässä ei tosiaan olisi paperikartasta ollut mitään iloa enkä olisi varmaan muutenkaan osannut selittää missä olen kuin, että reitillä 236 (sillä hetkellä).

Löysin ainoasta risteyksestä pienen varjon, missä odottelin pelastajaani. Kymmenet autoilijat ohittivat ja katsoivat, kukaan ei kysynyt tarvitsenko apua. Paikalle osui myös kaksi eri pyöräilijää, joista kummatkin pysähtyivät kysymään tarvitsenko apua. No onneksi apu oli tulossa ja renkaan vaihto tien päällä ja matka jatkui.

Nuo piikit ovat kuulemma pahoja, yleisiä ja sainkin ohjeen pyrkiä ajamaan autotiellä autojen rengasuraa, minkä ne ovat putsanneet sekä sorateillä ei saisi ylittää keskiosaa, jos ei ole pakko.

No loppu retki sujui hyvin ja ensimmäisestä kaupasta haettiin kylmää juomaa.

Reitti 231 – PUT TEŽAKA

Edellisen reitin ollessa niin helppoa kuin se oli niin arvioin paikalliset luokitukset hieman yläkanttiin. Tämä reitti on rankattu 4/5 fyysiseltä sekä tekniseltä puolelta. Pituutta reitillä on 27,2 km, mutta Karikan vuokraa kertoi oikoreitin, mikä säästi ehkä neljä viisi kilometriä. Tämä neljän kilometrin osuus ei tuo mitään uutta ja on keskikesällä heinistä johtuen vaikeasti ajettava. Ilmeisesti siellä ajetaan korkeassa heinikossa pientä uraa, houkuttelevaa.

Pyöräksi sain eri pyörän, tässä ei ollut lainkaan sisäkumia renkaissa vaan pyörän renkaat olivat tiivistetty litkuilla.

En tiedä oliko oma valmistautuminen edellisenä iltana mennyt paikallisten draft oluiden kanssa pieleen, mutta tämä retki oli alusta alkaen yksi Via dolorosa. Mietin ensimmäisen kerran 5-6 kilometrin kohdalla pitäisikö kääntyä takaisin, mutta sitten tie muuttui kevyeksi ajettavaksi hiekkatieksi. Hienoa hiekkaa, missä oli pehmeää ajella ja katsella viini- ja oliiviviljelmiä. Pyöräily tuntui helpolta.

Kuvan kyltin iglua en löytänyt.

 

Huumori loppu ja kunto

Jossain 10 kilometrin jälkeen lähdin oikoreittiä kohti 17 km etappia. Siinä oli arviolta 2 km matka viljelysten reunoja muistellen, mistä piti kääntyä minne. Lopulta löysin takaisin reitille, mikä oli yhtä saatanan polkua. Kaunis pehmeä hiekkatie oli hitaasti muuttunut karkeaksi suhteellisen isoksi irtokiveksi, missä oli aivan p**** ajaa noin kapeilla maastopyörän renkailla. Kaikki kivet pyöri johonkin suuntaan ja rengas otti suuntia sinne tänne. Tätä hupia jatkui ainakin kilometri.

Ja tässä tietenkin mentiin ylämäkeen ensin ja sitten alamäkeen eli ylämäki otti lisää mehuja pois. Vaikea arvioida kuinka paljon tuohon meni energioita, mutta paljon. Ehdottomasti vaikein ja raskain etappi.

Tämän jälkeen oli pakko pitää power break puun juurella katsoen karttaa ja miettien onko kypärän alla parempi olla huivi vai ei. Tuntui, että pää räjähtää kuumuuteen. Aurinko paahtoi todella kuumasti eikä tuulta ollut yhtään. Onneksi vettä oli mukana riittävästi.

Svetište Gospe od Karmela

Yhden korkeimmista kukkuloista päällä oli kirkko, mikä näkyi kauas. Sieltä oli varmasti hyvät näköalat ja päätinkin keskeyttää reitin 231 ja ajaa kirkolle.

On tosi vaikea arvioida kuinka korkea kirkko oli, mutta siinä vaiheessa takana oli 20 kilometriä kärsimystä niin kukkulalle kiipeäminen oli oma työnsä. Sinne kuitenkin päästiin ja siellä tuuli. Voi sitä ihanaa viileää tuulta varjossa sekä kuumaa vettä repusta!

Tämän tauon jälkeen kotimatka hotellille oli yhtä juhlaa, autotietä 4 km lasketellen pääosin alamäkeä Vodicen rantakaupunkiin. Join reissulla 3 litraa vettä ja ensimmäisellä kaupalla 1.5 litraa hedelmä- ja sokeripitoista mehua.

… olipahan retki.

TILAA ILMOITUS UUSISTA JULKAISUISTA!