Pääosin hämärään aikaan liikkuva kettu on aina mukava saada linssin eteen. Olen kuudesti törmännyt kettuun muiden kuvausten yhteydessä, niiin että sitä on päässyt ihan kuvaamaankin. Yleensä kun ketun näkee niin yllätys on molemmin puoleinen ja kettu ottaa hatkat. Kettua ja varsinkin sen poikasia olisi kiva päästä joskus kuvaamaan rauhassa, kun ne tulevat ulos pesästään ja leikkivät ”pihamaalla”.
– 2008: Ensimmäisen kerran Norjan Varanginvuonolla Vardön ja Hamminbergin välissä näimme uteliaan ketun, joka tuli automme viereen meitä ihmettelemään. Hetken päästä jatkoi matkaansa, kun ei meiltä suupalaa saanut.
– 2012: Olimme aamuvaloilla kuvaamassa Utön niityllä, kun käännyin katsomaan kivikkoon telttapaikan vieressä niin kettu katseli minua kiven päällä istuen. Harmiksemme lenkkeilijä säikäytti ketun matkoihinsa hetkeä myöhemmin. Kettu oli ilmeisesti juuri tullut saareen uiden, koska oli ihan märkä.
– 2013: Illalla hämärän jo tultua palasimme Jurmossa mökille, kun näimme ketun syövän omenaa lintuaseman vieressä. Onnistuimme kuvaamaan hetken aikaa kettua ihan kameroiden tekniikan äärirajoilla ennen pimeän tuloa. Erityisen tyytyväinen olin kuvista, joissa sain maisemaa ja kirkon mukaan. Nämä kuvat on yksilöity kyseiseen paikkaan eikä ole ns. missä tahansa kuvattuja.
– 2014: Olin menossa Suomenojalle aamuyöstä, kun näin moottoritien rampissa kettuperheen. Yksi poikasista oli jäänyt auton alle ja muut poikaset söivät sisarustaan emon vahtiessa vieressä, luonnon kiertokulkua rankimmillaan.
– 2014: Karhukojuilla Kuhmon Vartiuksessa kettu hiippaili kahtena eri iltana hyvin kuvattavaksi. Muina öinä kierteli alueen laitamilla.
Seuraavassa gallerian kettukuvat:
[gallery_bank type=”images” format=”thumbnail” title=”false” desc=”false” responsive=”true” special_effect=”none” animation_effect=”bounce” album_title=”true” album_id=”8″]
