Kaikkina kolmena iltana pääsimme nauttimaan kauniista ilta-auringosta Jurmossa. Ensimmäisenä iltana kuvasin kylän itäpuolella Jurmolle tyypillistä maisemaa eli kivet mukaan kuviin. Mereltä saapui vielä yksi purjevene satamaan.
Kesällä aurinko laskee minulle ”oikeaan suuntaan”, jolloin se antaa mahdollisuuden kuvata särkkää, kivirantoja, kylää, kirkkoa ja rantakallioita kauniissa lämpöisessä valossa.
Toisena iltana lähdin kuvaamaan Högbergetin kukkulan lähelle rantaan päivällä löytämiäni merisaunioita. Paikka vaikutti hyvältä ja olinkin jo saanut siitä hyvän kuvan päivän myrskyssä. Illaksi pilvet siirtyivät pois ja antoivat mahdollisuuden kuvata saman paikan eri valoilla. Matkalla piti ikuistaa merikaaleja, jotka nimesimme Arton kanssa avaruuskaaliksi edellisenä kesänä. Paluumatkalla mökille valoa riitti vielä niin että viimeiset kuvat otettiin kylän rannalla olevasta puuveneestä. Taas yksi erilainen ilta Jurmossa ikuistettu.
Kolmantena iltana päätin jatkaa siitä mihin ensimmäisenä iltana jäin eli jatkoin maisemalinjalla kirkon sekä kivien kanssa. Kuvasin ensin maisemaa kirkon läheisyydessä, mutta siirryin sitten kuvaamaan Jurmon kuvatuinta pihlajaa. Pihlajalta poistuessani huomasin metsän olevan tulessa. Aurinko laski kokoajan ja tuntui ettei aikaa ole, ei sitä ollutkaan. Juoksin kamerarepun kanssa metsään ja aloin tekemään nopeita ratkaisuja kuvien suhteen. Tilanne tuli niin yllättäen ettei ideointiin ollut aikaa – piti vain kuvata ja nopeasti!
Hetken kuluttua päätin että tämä oli tältä osalta tässä ja lähdin siirtymään kauemmaksi metsästä tavoitteena kuvata se lähimmältä kukkulalta. En ehtinyt edes kunnolla polulle, kun tuntui että joku olisi sammuttanut valot. Kävelin tyytyväisenä kohti mökkiä ja nappasin vielä kirkosta iltavaloissa lähikuvan.
Mökin pihassa huomasin naapurimökin pariskunnan istuvan romanttisesti kalliolla nauttien auringonlaskusta. Reppu kirjaimellisesti putosi maahan ja nappasin sieltä telen ja toisen rungon, ja lähdin juoksemaan kohti rantaa ikuistamaan illan viimeistä kuvaa…
